Valmennusleiri

Katajakulman edustusjoukkue vuodelle 2011 treenaili joulukuun vikalla viikolla ekaa kertaa yhdessä. Mukana oli sekä este - että koulupuolelta neljä ratsukkoa ja treenasimmekin ahkerasti ja intensiivisesti molempia lajeja. Koska leiri kantoi nimeä teholeiri, kolmen tunnin ratsastuksen lisäksi meillä oli teoriaa, yhteisiä jumppahetkiä ja leirielämään kuuluvasti ilta - ja aamutallien hoitoa.

Valmennusleiriin aikana (29.12) meidän joukkueella oli myös kisat, joten pääsimme uusillekin teamilaisille näyttämään kisakäytäntöjämme. Kisat samalla olivat tämän vuoden viimeiset kilpailut, ja täytyy kyllä sanoa että ehkä se hiukan kisasuorituksissa ja kisapanostuksessa näkyi. Koulupuolen porukka oli ehkä hiukan normaalia huonommassa vedossa, eikä koulupuolen ratsukoilta tullut sijoituksia. Estepuolellakin sijoituksen joukkuelaisista sai vain Alexandra - Onnilla, mutta Tito ja Kalle sen sijaan olivat molemmat melko kivassa vedossa ja molemmat ottivat sijoituksen metrin esteluokassa.

Valmennusleirillä oli ekaa kertaa tuntikäytössä myös meidän tuontiponimme. Olin itse maanantaina ratsastanut kaikilla poneilla ja tiistaina ne osallistuivat valmennusleirin tunneille. Meillä oli tiistain tunnin aiheena peräänanto ja sen muokkaus, ja nämä ponit suoriutuivat kyllä ryhmätunnilla kaikki tosi fiksusti. Alexandra ratsasti Duffy-Daffylla ja kertoi tamman olevan tosi pirteä ja ihana, vaikkakin keskittymien herpaantui milloin minkäkin asian vuoksi. Damarrowilla ratsasti meidän tuittupäisiin tammoihin erikoistunut Anniina joka oli tunnin jälkeen ihan myyty, Damarrowin kanssa kaikki onnistui hienosti ja ponilla oli upeat liikkeet. Lissabonia ratsasti Karita, joka yllättyi ponin kyvyistä - "tämä näytti vähän mitäänsanomattomalta, mutta oli selkään tosi kiva ja herkkä".

Valmennusleirillä laadimme myös vähän tavoitteita vuodelle 2011. Sen lisäksi että jokaiselle laadittiin omat henkilökohtainen tavoitesuunnitelma teimme vähän yhteisiä tavoitteita. Tärkeimpänä tiimimme tavoitteena on yhä edelleen antaa nuorille, lahjakaille ja motivoituneille ratsastajille mahdollisuus näyttää taitonsa kilparadoilla ja valmentautua ammattitaitoisen silmän alla. Koulujoukkueemme on melko nuori, ja kokoonpano uusitttin tälle vuodelle aika kunnolla joten ensi vuonna koitamme vain tutustuttaa ratsut ratsastajiin ja hankkia kisakokemusta. Estejoukkue on taas melko samankaltainen kuin aijempina vuosina ja ratsastajat ovat kaikki melko kokeneita ja paljon kilpailleita. Estejoukkuelaisilla onkin lähes kaikilla nyt nuoret ratsut joiden kanssa he kilpailevat ja vievät poneja eteenpäin.

Vuonna 2011 joukkueseen kuuluvat:

Johanna - Bacardi Blanche, este
Anniina - Kulman Marble, este
Alexandra - Aittolan Onni, este
Lola - KK Unski, este

Ira - Östevis Nori, koulu
Jensku - Gretito, koulu
Karita - Ravardao, koulu
Milla - Tiptoe, koulu

-> Joukkuelaisista tulossa tammikuun aikana tarkemmat esittelyt :)

Myyntiponit tanskasta

Kylläpä se Tanskan reissu vaati veronsa... Palautumiseen on mennyt pari päivää ihan helposti, eikä jouluhälinä varmaan ole helpottanut asiaa. Tuntuu että tehtäviä hommia on ihan liikaa ja kaikenmoista pientä ja isoakin puuhaa painaa koko ajan päälle. Näiden myyntiponien paperisotkuja täytyy selvitellä, huolehtia niiden kotiutumisesta, liikuttamisesta ja markkinoinnista sen lisäksi meillä alkaa huomenna (voi, hitto jo huomenna!) ensi vuoden valmennusjoukkuelaisten valmennusleiri, katajacup II on heti uudenvuoden jälkeen ja parit kisatkin pitäisi tän vuoden puolella vetää kunnialla läpi.

Blogikirjoituksessa oli kuitenkin tarkoitus esitellä nämä meidän Tanskalaiset myyntiponimme, jotka saivat aika innokkaan vastaanoton Suomeen saapuessaan. Lähes koko hoitajaporukka ja muutama muukin tallillakävijä seisoi -25 asteen pakkasessa tallipihalla kun hevosauton kanssa kaarsin pihamaalle. Kun auto pysähtyi Reetan mukaan pihassa kävi oikea sähähdys ja koko joukko hiljeni seuraamaan tapahtumia. Kun kopista ekana laskeutui musta, mielettömän komea Damarrow-ori oli pari ponityttöä pudota polvilleen. Seuraavana alas tepsutteli suloisen ponimainen Duffy-Daffy ja ihan viimeisenä jörön näköinen Lissabon.

Ponit on kaikki kotiutunut silminnähden ihan kivasti, Duffy-Daffy oli heti pirteä oma itsensä, Lissabon jörötteli tuttuun tapaansa karsinan nurkassa ja Damarrow tutkaili tarkkaavaisesti tammojemme touhuja. Vielä emme ole täällä Suomessa poneilla ratsastanut, huomennissa ajattelin itse ratsastella vähän kaikilla ja ehkä sitten loppuviikosta ottaa näitä poneja valmennusleiriläisten alle.

Sitten vielä lopuksi pienet esittelynpätkät tyydyttämään suurinta uteliaisuudennälkää (tarkemmat myynti-ilmoitukset tulossa, jos joku poni jo tämän perusteella kiinnostaa, voi siitä jo kyllä kysellä...)

DOWNHILL LISSABON
10-vuotias new forest ruuna joka on kilpaillut Tanskassa kansallisella tasolla esteitä. Erittäin osaava poniruuna selästä, toimii herkästi painoavuilla, osaa avot, sulut, väistöt, laukanvaihdot jne. Ei ehkä mikään superhämmästyttävä liitokavio vaan perusrehellinen kiva, poni. Esteillä reipas ja innokas, hyppää mielellään vaikkakin omaa hiukan erikoisen hyppytyylin. Helppo tuoda esteelle ja uusintaradoilla tarvittaessa hyvinkin vikkelä. Perusluonteeltaan aika jöröjukka, tykkää mököttää omissa oloissaan eikä sen kummemmin näytä tunteitaan - paitsi esteet hyppää aina korvat hörössä.
Kuvat

DOWNHILL DAMARROW
Kahdeksanvuotias näyttävä tummanruunikko (lähes musta) hevosmainen ori. Tosi asiallinen oriiksi - ja yleensäkin poniksi. Ei pidä turhaa meteliä itsestään, vaan kerää katseita elegantilla liikkumistavallaan. Valtavan kokoinen laukka ja välillä vähän vahva kädelle, mutta muuten todella simppeli ja mukava ratsastaa. Hevosmaisen rehellinen, ja antaa kivan fiiliksen ratsastajalle liikkumalla upean ryhdikkäästi. Kilpaillut sekä esteitä ja koulua, Ann-Lizan mukaan erinomainen poni lajiin kuin lajiin - liikettä löytyy koulupuolelle, hyppykykä esteille ja rohkeutta kenttäradoille. Dawarrowilla on pari varsaa Tanskassa.
Kuvat

LLWYDDLANE DAFFONY
Downhillissä leikkisästi Duffy-Daffyksi kutsuttu ponitamma on välillä varsinainen riesa. Ilkikurinen pilke silmäkulmassa varmasti paljastaa jo jotakin ponin luonteesta, se tuntuu keksivän jatkuvasti uusia kujeita hoitajiensa iloksi... Vaikka säkäkorkeus on juuri ja juuri 130cm hyppää poni kokoonsa nähden valtavan kokoisia esteitä - ja ylittää ne vielä reippaalla ilmavaralla. Mahdottoman lyhyt laukka-askel, onnistuukin normaaleihin yhden askelin sarjoihin ottamaan ainakin kaksi askelta, siitä huolimattaa hyppää molemmat osat puhtaasti. Tällä ponilla on jouset jaloissaan! Duffy-Daffylla on Tanskassa yksi varsa.
Kuvat

Terkkuja tanskasta

Pikaterveisiä Tanskasta - täällä on ihan mieletöntä! Downhillissä kaikki on niin viimeisen päälle laitettua ja ammattitaitoista, että ihan kaihoisasti muistelen niitä aikoja kun Keski-Euroopan kivenkovilla kisatalleilla toimin ratsuttajana ja hevosenhoitajana. Pakko myöntää, että pieni polte olisi taas päästä ihan oikean kilparatsastuksen pariin ulkomaille, mutta toisaalta suloinen Katajakulma kylmässä Koti-Suomessa houkuttelee ehkä himpun verran enemmän. Joten valitan, ette pääse minusta ihan kokonaan eroon.

Downhillin säntillisistä ja käytännöllisistä rutiineista olen saanut superpaljon uusia ideoita tallinpitoon ja hevoskasvatukseen, joita tullaan sitten jossain määrin totettamaan myös Katajakulmassa (liittyen mm. tallin siisteyteen ja aikatauluihin!). Pakko näitä Ann-Lizan kertomia vinkkejä on kokeilla kotona, siellä kotipuolessa kun paikat aina tuntuu repsottavan ja harottavan vaikka mitä tekisi. Ja nyt kun tallitöistä tuli puhe, terkkuja Reetalle joka siellä kotona raataa 12-hevosen orjuuttamana - en ole ihan koko aikaa lomaillut, harjasin tänään pari hevosta ja autoin aamutallissa ;)

Näiden tosi raskaiden tallitöiden lisäksi olen ratsastanut parilla superkivalla ponilla (niin, tässä kohdassa terkkuja Julialle joka saa pelätä henkensä edestä riekkuvan ja hölmöilevän Classicon kyydissä). Voinkin siis aika varmasti sanoa että tuliaisena mukanani tulee muutama myyntiponi Suomeen, laittakaapa siis tallitytöt pikkutallista pari ylimääräistä karsinaa valmiiksi. Vielä en poneista sen tarkemmin kerro (osaksi siksi että lopullisia päätöksiä en ole tehnyt, ja osaksi siksi että saatte ihan kyllästymiseen asti pohtia minkämoisia otuksia täältä mukanani raahaan), mutta hienoja jokatapauksessa ovat.

Ann-Liza lupasi vielä lähteä tänä iltana näyttämään nähtävyyksiä kaupungille ja aijonkin ottaa ilon irti tästä vapaaillasta, viimeksi kun taisin viettää ponitonta iltapäivää vuosi sitten. Näissä tunnelmissa siis jatketaan, pitäkääpä talli pystyssä siellä ja antakaa poneille - etenkin Titolle! - kaurapusut minunkin puolesta.

~ Lotta

100.viesti!!

Blogitekstejä selaillessani tulin huomanneeksi että kirjoituksia on tällä hetkellä julkaistu tasan 99. Lukumäärä pisti ihan hiljaiseksi, missä vaiheessa ja kuka ne kaikki tekstit on kirjoittanut? Olen jatkuvasti potenut huonoa omaatuntoa blogin hiljaisuudesta, mutta nähtävästi vuodessa olemme kuitenkin jokusen viestin raapustanut.

Olisin kovasti tahtonut keksiä jotain tosi juhlavaa ja hauskaa tämän merkittävän viestin kunniaksi, mutta sen sijaan keksin vain tylsän kyselylomakkeen johon toivomme paljon vastauksia :) (Ehkäpä 200 viestiin keksimme jotain oikeasti kivaa...) Ja jotta mahdollisimman moni viitsisi kuluttaa muutaman minuutin kyselyn täyttämiseksi arvomme vastanneiden kesken kaksi valmennusta Katajakulman tallilla! Valmennuksen lajin saa itse päättää (este/koulu) ja valmennukseen saa osallistua joko omalla ratsullaan tai tallin tuntiratsulla. Lisää siis vastausten lisäksi mukaan nimimerkkisi sekä sähköpostiosoitteesi jos et pyöri vihkotallifoorumilla/hevoset.comissa :) Voittajiin otetaan yhteyttä yksityisviestillä tai sähköpostilla.

01. Seuraatko Katajakulman blogia? (miksi/miksi et?)
02. Olisiko sinulla antaa jotain parannusehdotuksia tekstien tai juttujen suhteen? (mitä hyvää ja huonoa blogissa on?)
03. Minkälaisia juttuja toivoisit blogiin?
04. Lukisitko mielummin ihan perinteisiä päiväkirjamerkintöjä kuin ns. uutisia? Vai molempia sekaisin?

Erittäin kaunis kiitos kaikille vastanneille! =)

Evereux Jumper's Show

Kisasimme sunnuntaina Evereux Jumper's Show'ssa muutaman ratsukon kera. Kisat oli astetta hienommat ja isommat, joten ihan pikkuluokkia ei mukana ollutkaan. Meidän ratsukoista lähti mukaan vain Johanna Lortilla, Anniina Marblella, Julia Houdinilla ja itse kisasin parissa luokassa Koivulehdon Martalla. Olisin kovasti tahtonut ottaa Classicon nuorten hevosten luokkaa hyppäämään, mutta valmentajani kanssa päätimme että näissä kisoissa 115cm rata olisi vielä varmasti liian hankala - olihan ori vasta juuri tehnyt ensistarttinsa 110-tasolla.

Nuorten ratsastajien 120cm luokassa ratsasti Johanna Lortilla ja Julia Houdinilla. Rata näytti omaan silmääni melko hankalalta, enimmäisaika oli melko tiukka ja radalla oli muutamia tosi teknisiä kohtia. Johannan ja Lorenon pitkä, yhteinen kisataival näkyi upeana yhteistyönä esteradalla. Molemmat selkeästi tiesivät mitä tehdä, ja tiukassa paikassa luottivat toisiinsa sen verran että kaikista esteistä selvittiin puhtaasti yli, tuloksena vain yksi harmittava aikavirhe. Rata oli kuitenkin niin tekninen että tällä tuloksella sijoitus oli toinen ja Johanna pokkasikin ihan kivat palkintorahat. Julian ja Houdinin kokemattomuus hiukan näkyi, kaksi pudotusta ja yksi aikavirhe.

110cm poniluokka oli Anniinan ja Marblen käsialaa. Vaikka rutiinia Marblelta ei tältä tasolta hirveästi ole, näytti se kyntensä tekemällä erittäin helponnäköisen, nopean ja tyylikkään radan. Uusintaradat ovat aina olleet tamman spesiaali - niin myös tänään, ja Marble suvereenisti voittikin kovatasoisen poniluokan. Maineen ja kunnian lisäksi lupaava poniratsukkomme sai voittorahaa mielettömät 1000 euroa!!

Otin osaa Martalla 130cm ja 140cm luokkiin ja pitkä kisatauko ei sen kummemmin tuntunut haittaavan suorituksiamme - ehkä ihan päinvastoin. Kolme rataa hypännyt tamma ei kertaakaan koskenut puomeihin, sijoituksia pudotti vain harmittavat aikavirheet. Karsiuduimme 140cm luokasta kuitenkin aikaratsastusfinaaliin jossa sijoituksemme oli toinen. Olin ihan mielettömän iloinen sekä omasta puolestani että Martan puolesta - tästä on tamman hyvä jatkaa mammalomalle.

Näissä mietteissä on erinomaisen hyvä suunatta katse kohti tulevia kisoja - ja voittoja!

Täältä tullaan tanska!

Aikomuksenani oli lähteä tanskaan joulun jälkeen tai ensi vuoden alussa mutta aikatauluihin tuli melkoinen muutos. Lähtö on huomenaamulla! Ja ei, älkää edes kysykö mistä idea tälläiseen äkkilähtöön tuli - se vain tuli! Lennot menisi sopivasti niin, että pääsisin jouluksi takaisin kotiin. Ann-Lizallakin olisi näiden parin päivän aikana aikaa tutustuttaa minua tiloihinsa, ja Tanskassa olisi sopivasti parit kansalliset kilpailuit jossa voisi käydä katsastelemassa kisameininkiä ja myyntiponeja.

Olisin mieluusti viihtynyt pidempääkin - nyt matkan pituus on maanantaista torstaihin - mutta tahdon ehdottomasti jouluksi kotiin, eikä Reettakaan ikuisuuksia yksin pysty tallia pyörittämään. Muuten olisi joulun jälkeen voinut lähteä pidemmäksi aikaa, mutta meillä alkaa Team Katajakulman valmennusleiri jossa tahdon ehdottomasti itse olla valmentamassa, joten olosuhteiden pakosta lähtö tapahtuu melko nopeasti...

Ekana päivänä saavun Tanskan lentokentälle puolen päivän aikoihin. Ann-Liza lupasi tulla minut hakemaan Downhilliin jonne ajelee kuuleman mukaan noin tunnin verran lentokentältä. Kun matkatavarat olen saanut purettua on minulle järjestetty jonkinmoinen opastettu tallikierros, paikkoihin, rutiineihin ja poneihin tutustumista. Sen suurempia ohjelmia ei ekalle päivälle ole suunniteltu, ehkäpä illalla täytyy tehdä pakollinen paikallisiin nähtävyyksiin tutustuminen...

Tokan päivän vietän suunnitelmien mukaan kokonaan Downhillissä. Aamupäivällä saan vapaasti seurailla tallin arkirutiineja ja ponien treenausta, sekä tietysti katsella myyntiponeja vähän "sillä silmällä". Iltapäivällä sitten olisi luvassa kiinnostavien myyntiponien koeratsastusta, ja varmaankin paperiasioiden hoitoa jos joku poneista vaikuttaisi siltä että se Suomessa menisi kaupaksi.

Kolmantena päivänä lähdemme katsomaan kansallisia esteratsastuskilpailuja jossa muutamat Downhillin ponitkin kilpailevat. Harvinaista kyllä, saan viettää koko päivän ihan turistina ratsastusurheilusta nauttien kun ei tarvitse jännittä omia tai valmennettavien kisasuorituksia. Ann-Lizan mukaan päivän aikana nähdään myös erilaisia show-tyyppisiä esityksiä, mm. oriparaateja ja myyntihevosnäyttelyitä.

Neljäntenä päivänä olisi sitten kotiinlähdön aika. Aamupäivällä ehdin vielä osallistua Downhillin rutiineihin tai etsiä lähikaupungista jotain tuliaisia kotiväelle (vaikka eiköhän tallitytöille ainakin riitä mukanani raahamat uudet ponit).

Nyt jännittää ihan mielettömästi, kassit on vielä puoliksi pakkaamatta ja hepatkin hyvästelemättä. Ja tallinhoito-ohjeet on kirjoittamatta, ja joku pitäisi palkata Titoa rapsuttelemaan kun minä en ole sitä jatkuvasti tekemässä...

Joulutarinoita II

Heinävintin kauimmaisessa nurkassa, kaikista vanhimpien heinäpaalin luomassa kotipesässään Katajakulman oma tallitonttu virittäytyy joulutunnelmaan. Kynttilän liekki luo kelmeää valoa pimeään pesäkoloon ja tallituvasta varastettu pipari tuoksuu perinteisille jouluherkuille. Pienet tontunkädet kastavat sulkakynän musteeseen jonka jälkeen mietteliään näköinen tonttu aloittaa kirjoittamisen

Katajakulman oma tallitonttu täällä kynän varressa kirjoittelee, tervehdys siis kaikille jouluihmisille! Joulun aika on tontuilla tunnetusti kiireistä aikaa, mutta minä olen harmikseni melkein pitkästynyt. Nuoruusvuosinani olin hyvinkin kiireinen ja toimelias ympäri Suomea kiertäessäni, mutta pukki lähetti minut eläkepäiviäni viettämään Katajakulman tallin vintille. No, eihän minun 150-vuotias selkäni enää pitkiä vaelluksia kestäisikään, joten pakko kai tyytyä Katajakulman talliväen tarkkailuun.

Olenkin ehtinyt kerät merkintöjä koko tämän vuoden ajan ja lähetellyt säännöllisin väliajoin raporttia korvatunturin suuntaan. Vaikka tonttujen merkinnät ihan virallisten sääntöjen mukaan ovatkin oikeasti salaisia, on mielestäni hyvä paljastaa näin joulun alla pahimmat rikkeentekijät.

Hevoskansasta minulla on raportoitavana hyvien uutisten lisäksi muutama hiukan huonompikin. Tuhmuuslistalla kärkipaikkaa pitää Topi, jonka pudotussaldona tältä vuodelta on pyöristyttävät 29 pudotusta. Näiden rikkeiden lisäksi ruunalta löytyy kolme karkureissua ja yksi rehuvarastoon murtautuminen. Ja aivan kun tässä ei olisi tarpeeksi, olen joulukuun aikana jo kahdesti pelastanut talliin ripustetut joulukoristeet tämän ahmatin suusta.

Kaksijalkaisista eniten negatiivista palautetta on viime vuoden tapaan saanut Lotta, vaikka häneltä on jonkinmoista parannusta viime vuoteen tapahtunut. Kirosanoja on edelleen lipsahdellut luvattoman paljon erinäisissä tilanteissa - luojan kiitos melko harvoin pienten lasten läsnäollessa! Joka tapauksessa, pahaa ne kirosanat korvilleni silti tekevät. Myös erinäinen passuuttaminen, komentelu ja käskyttäminen on vähentänyt Lotan joululahjamäärän lähes puoleen.

Lopuksi on myös selvennettävä että tallitontulla on tavallisten vakoilupuuhien lisäksi tehtävänä huolehtia tallin joulutunnelmasta ja jouluturvallisuudesta. Lotta ja Reetta luulevat hevosten hyvää hyvyyttään jättävän jouluherkut ja joulunauhat tallin puolella rauhaan - ehei, minä vahdin ettei yksikään hevonen pääse käsiksi joulukoristeisiin. On minulla myös omat niksini joulutunnelman levittämiseen, milloin kukakin sattuu yllättymään salaperäisestä joululahjasta, tai hajuhermoja hellivästä glöginhajusta pesukarsinassa...

Nyt minun on kuitenkin kiirehdittävä katsomaan, onko tallin nuorimmat poniratsastajat onnistuneet salakuljettamaan muutaman piparin heinävintin yläluukulle. He, kun toden totta uskovat minun olemassaolooni, toisin kuin useammat muut varttuneemmat henkilöt.

Katajacup 2010-2011!!

Se on täällä taas! Nf-ponien mittelö, katajacup starttasi viime vuoden tapaan hiukan ennen joulua riehaakkaalla aloitusosakilpailulla. Viime vuodesta mieleen jäänyt loistava meininki valtasi jälleen Katajakulman maneesin kun radalle päivän aikana lähti yhteensä 143 voiton tavoittelijaa.

Päivän pääluokkia oli kaksi, esteissä new foresteille avoin Katajacup käytiin 80cm tasolla ja kouluratsastuksessa luokkataso oli helppo B. Katajakulman katsomorivissä tunnelma nousi ihan yhtäkkiä kattoon, kun molemmisa luokissa sijoittui monia Katajakulma-poneja. Esteluokassa voitto meni upean radan jälkeen ansaitusti Säteelle joka ratsasti new forestia nimeltä Koivulehdon Lovie. Lovien isä on meidän tallissa asusteleva Lortti, ja hiukan samoja piirteitä poneista löytyykin. Kakkossijalle muutaman sekunnin huonommalla ajalla ratsasti Katajakulma teamiin kuuluva Alexandra tiimiponillaan Aittolan Onnilla ja kolmossijallekin kiisi meitä edustava Ira Östevis Norilla joka on viime aikoina napsinut voittoja tuon tuostakin.
Koulupuolella voitto meni Katajakulman kasvatille, joka asuu tällä hetkellä Koivulehdossa. KK Kastanjan taitavasti ratsasti voittoon Eveliina. Esteluokan tapaan kakkossijan nappasi Alexandra Onniponilla ja kolmossijalle vain muutaman prosentin sadasosan huonommalla tuloksella Berni - Brilliant Pony.

Kun cup pisteet laskettiin yhteen kärkipaikalle tukevasti kiilautui kaksi ratsukkoa, joilla molemmilla 20 cup-pistettä. Ykkössijaa hallussan pitävät siis Säde A. - Koivulehdon Lovie & Alexandra - Aittolan Onni. Kakkossijalle 12 pisteellä on Eveliina V - KK Kastanja.

Perinteen mukaan jaoimme myös muutamia erikoispalkintoja jotka oli sponsoroinut Korajärven Ratsastuskeskus. Päivän parhaaksi ratsastajaksi kruunattiin Berni joka ahkeroi nimiinsä päivän aikana yhteensä seitsemän sijoitusta - varsin kunnioitettava määrä! Yleisön avustuksella sympaattisimmaksi ratsukoksi valittiin Räsy ja Ruusurannan Romeo jotka ottivat osaa sekä metrin että 120cm korkuiseen esteluokkaan, palkinnon saantia edesauttoi varmasti sekä hevosen että ratsastajan superpositiivinen asenne. Päivän siisteimmän esteradan esitti metrin luokassa kilpaillut Paul - Chasing Sky, ja parasta yhteistyötä kisaradalla nähtiin Iralla ja Östevis Norillä.

Muiden luokkien tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

Vuoden palkinnot

Tänään illalla oli meillä Katajakulmassa palkintogaala, jossa jaettiin viime vuoden tapaan palkinnot vuoden henkilölle sekä vuoden hevoselle. Tänä vuonna jaettiin muutama muukin palkinto, ja niin sanotun "virallisen tilaisuuden" jälkeen oli tallihuoneessa tarjolla asiaan kuuluvasti glögiä, joulutorttuja ja pipareita.

Vuoden henkilöksi nimettiin tänään Anniina. Anniina on pyörinyt Katajakulman porukassa tallin perustamisesta lähtien lähes päivittäin, ja onkin yksi luotettavimmista tallitytöistämme. Anniina tekee sovitut hommat huolellisesti ja on aina valmiina auttamaan - oli kyse sitten alkeistuntilaisen avustamisesta, karsinansiivousavusta tai mistä tahansa muusta avusta. Anniina ansaitsee kunniamainnan myös loistavana ratsastajana ja positiivisena tsemppaajana. Monia tuhansia kertoja kun muut ovat jo luopuneet toivosta, Anniina jaksaa tsempata ja yrittää vielä kerran - tästä esimerkkinä mm. mahdoton Marble joka Anniinan loputtoman kärsivällisyyden ja pitkäjänniteisyyden myötä kasvoi upeaksi esteponiksi. Saman tempun Anniina teki myös hankalan Melindan kanssa, ja sai tuittuilevan tamman taistelemaan itsensä puolesta. Tämän vuoden aikana Anniina on napsinut lukuisia sijoituksia 90-110cm tasolta, ja sen lisäksi ollut korvaamattomana apuna tallitöissä.

Vuoden hevosen valinta oli meillä erittäin vaikea ja hankala. Mielestämme jokainen hevonen sen olisi ansainnut - tekeväthän ne kaikki upeaa työtä opetusratsuina. Palkinto myönnettiin kuitenkin yleisöäänestyksen myötä Östevis Nori - tammalle, joka on tehnyt jo muutaman vuoden ajan loistavaa tuntityötä. Nori on iloinen ja positiivinen tamma, joka ei kiukkuile tai ärhentele turhista. Nori myös on varsinainen monitoimiosaaja, se hyppää upeasti, suorittaa koulukiemurat kivasti, antaa haastetta kokeneemmalle ratsastajalle mutta samalla toimii erinomaisesti myös alkeisratsastajien alla. Ja ihan kuin siinä ei vielä olisi tarpeeksi, on tamma kilpaillut tänä vuonna hienolla menestyksellä ja jättänyt upeita varsoja.

Vuoden menestyjä - palkinto annettiin hepoista Kulman Marblelle joka on menestynyt upeasti, ensin se voitti nuorten hevosten tapahtumissa ja nyt se voittaa jatkuvasti 90-110cm tasolla esteluokkia - vaikka ikää on vasta kuusi vuotta. Seuraava palkinto, "kullanarvoinen tallityttö" ojennettiin Saritalle joka tänä vuonna ahkeroi Monnin ainoana hoitajana - käyden tallilla seitsemänä päivänä viikossa. Nyt kun Monni on myyty, hoitaa Sarita Lotan kisaoria Classicoa - ja täytyy myöntää, että sekä hevonen että varusteet ovat aina moitteetomassa kunnossa.

Myönsimme myös "vuoden edistyjä" palkinnon yhdelle ratsastajalle sekä yhdelle hevoselle. Hepoista palkinnon pokkasi Dako, ruuna joka vuosi sitten oli juuri ja juuri helppo Bee tasolla, suorittaa nyt helppo A-kouluratoja, laukanvaihtoja, avotaivutuksia, sulkutaivutuksia ja muita koulukiemuroita kuin vanha tekijä - ja liikettä Dakolta löytyy. Ratsastajista tämän palkinnon sai Alexandra, joka puolessa vuodessa nuosi Team Katajakulmaan luontaisen lahjakkuutensa ansiosta - tytöllä on luonnostaan erinomainen tasapaino, rytmitaju ja kosketus hevosiin.

Ja vielä yhden ekstrapalkinnon jaoimme monitoimimiehellemme, Jarkolle. Jarkko huolehtii niin arkipäiväisistä (mutta tärkeistä!) asioista että joskus hänen työpanoksensa voi jäädä huomaamatta. Jarkko mm. huolehtii kentän ja maneesin kunnossapidosta, pihojen auraamisesta ja hiekoittamisesta, hevosten kengityksestä, hevosaitojen kunnosta ja kestävyydestä, tilojen yleisestä toimivuudesta sekä heinä - ja kuivikekuormien siirtämisestä.

Kiitos ja kunnia kuluu erikseen palkittujen henkilöiden lisäksi kaikille hoitajille, talliapulaisille, hevosille ja tuntilaisille - ilman teitä tämä homma olisi mahdotonta!

Joulutarinoita I

Joulu lähestyy hirveää vauhtia ja sen kunniaksi aloitimme neljäosaisen juttusarjan jossa päästään kurkistamaan Katajakulman jouluvalmisteluihin ja joulunviettoon. Luvassa siis paljon joulufiilistelyä ja kaikenmoista jouluhömppää :)

Itsenäisyyspäivää vietettiin meillä hoitajien maastoreissun merkeissä. Kahdentoista maissa meidän tallin pihasta lähti sini-valkoisiin pukeutunut tonttujoukko jouluporoillaan kohti lumisia maastopolkuja. Täytyy sanoa, että kerrankin ilma oli meidän puolella. Pakkasasteita oli juuri sopivasti (-5), ei siis ollut tylsänmälsä loskakeli mutta toisaalta oli sen verran lämmin että pystyi tunnin verran ratsastamaan ilman että jäätyisi satulaan kiinni. Toinen plussa tälle kelille tuli kauniista lumisateesta. Kauniita, valkoisia pisaroita ripotteli hiljakseen taivaalta josta ne sitten laskeutuivat meidän heppojen sinisille loimille.

Lenkin piti olla rauhallisen leppoisa käynti-ravilenkki, mutta tiedättehän te kuinka vastustamattoman houkuttelevalta lumiset pellot näyttävät. Ja ne eivät nimenomaan houkuttele rauhaisaan kävelyyn, vaan kunnon peltolaukkaan. Parin minuutin kuluttua tanner tömisi kymmenistä jalkapareista, lumi pöllysi ja jännittyneet kiljahdukset kaikuivat avaralla pellolla. Kun hepat saatiin rauhoiteltua ja pääluku laskettua (mieletöntä, kukaan ei pudonnut!) suunattiin kotia kohti.

Kun hepat oli maastolenkin jälkeen lämpimästi loimitettuina ja lämpimät glögit juotu tallihuoneessa aloiteltiin tallin joulukoristelua. Joulukoristelu oli tänä vuonna vähän myöhässä, yleensä olemme joulutunnelmissa jo marraskuun puolivälissä... No, parempi ne koristelut on saada valmiiksi sitten hiukan myöhässä kuin ei ollenkaan!

Joulukoristeet ei tietenkään löytynyt niin helposti kuin olisi voinut kuvitella. Virallinen joulukoristelaatikon paikka satulahuoneen yläkaapissa ammotti tyhjyyttään, ja melko kauan saatiinkin penkoa että hoksattiin ne kuivaushuoneen pesukoneen takaa kaivaa esiin. Ilmeisesti ne oli sinne siirretty suursiivouksien aikaan, vaikka paikka kieltämättä oli hiukan epäkäytännöllinen. Pääasia oli kuitenkin se, että joulukoristeet löydettiin ja päästiin niitä ripustelemaan.

Satulahuoneeseen kiinniteltiin joulupalloja, vihreitä ja punaisia joulunauhoja sekä muutama joulukaramelli. Tietysti samalla oli hyvä tehdä vähän yleistä järjestelyä ja joku hoitajista saikin loistavan idean. Rajataan ilmoitustaululta pieni tila joulutoivotuksia ja joulukortteja varten!

Tallin puolellakin alkoi nopeasti näyttää jouluisalta. Pysyttelimme melko lailla samassa teemassa kuin satulahuoneen puolella, mutta koska talli on täynnä ahmattiheppoja laitoimme virallisten koristeiden tilalle kuusenoksia. Pienen pähkäilyn jälkeen uskallettiin ihan katonrajaan ja ovenkarmien päälle ripustaa ihan oikeita, kimaltelevia joulunauhoja. Vielä kun illan pimetessä veimme ulos kynttilätuikut näytti tallilla hienolta - ja jouluisalta!

Sitten asiaankuuluvasti fiilistelimme joulutunnelmia parin tunnin verran ennenkuin joulutouhu alkoi menettää hohtoaan. Ensi kerralla joulutarinoissa piparin tuoksua ja tonttujen juoksua (kirjaimellisesti!).

Esittelyssä yhteistyökumppani

Kun ensi vuonna olisi tarkoitus aloitella vähän aktiivisempaa myyntihevos - ja maahantuontitoimintaa on hyvä ajankohta esitellä tärkein ulkomainen yhteistyökumppanimme.

Tanskassa Stald Downhill on tehnyt hiljaista yhteistyötä kanssamme jo vuoden verran. Olemme muutaman ponin sieltä ostanut Suomeen ja ennenkaikkea saaneet tärkeitä vinkkejä ja ideoita omaan ponikasvatukseen. Yhteistyötä on tarkoitus laajentaa, enemmän myyntiponeja molemmin puolin - Tanskasta Suomeen ja Suomesta vastaavasti Tanskaan. Sekä jalostusoreja ja tammoja puolin ja toisin.

Downhill on itsekin melko nuori kasvattaja, mutta tallia pyörittävällä Ann-Lizalla on erinomainen hevossilmä. Tämän hevossilmän ansiosta Downhillillä onkin todella laadukkaat kantatammat (yhteensä 4 kpl) sekä mahdottoman hienot jalostusoriit (4 kpl) joista muutamia toivon mukaan saadaan ensi vuonna Suomeen astumaan. Lyhyestä kasvatushistoriastaan huolimatta Downhillin kasvattamat hevoset kilpailevat Tanskassa ponien mestaruustasolla, ja menestyvät siellä ihan jatkuvasti. Hyvänä esimerkkinä Downhill kasvatuslaadusta on meillä asuva Downhill Loreno.

Downhillin kantatammat edustavat jokainen omaa linjaansa ja jokaisen tamman jälkeläiset nimetään tamman alkukirjaimen mukaan.
L-linjan kantatamma Larina on jättänyt kolme jälkeläistä joista kaksi asuu suomessa (Loreno & Laretta) ja tamma on tunnettu siitä että se periyttää melko kuumahkoja ja tempperamenttisiä varsoja. Toisaalta vaikka varsat eivät ole luonteeltaan helpoimpia, on niillä kaikilla yksi yhteinen piirre - ne ovat esteradoilla todellisia taistelijoita.

D-linjan kantatamma Dorianda on taas Larinan vastakohta. Se periyttää hiukan helpompaa ja tasaisempaa luonnetta. Doriandan vanhin varsa on vasta seitsemänvuotias ja tällä hetkellä tamman kaikki varsat asuvat Tanskassa. Dorianda on kuitenkin siinä mielessä meillä Katajakulmassa tuttu ja seurattu tamma, sillä se varsoi äskettäin tammavarsan (Downhill Dakota) meidän Lortista.

Myös E-linjaa edustava Esmerald on varsonut kerran Lortista, josta Ann-Liza pitää kovasti. Olisi Ann-Liza ollut valmis ottamaan Lorenon Tanskaan itselleen astumaan, mutta emme raaskineet herraa ihan kokonaan sinne lähettää. Tämä Lortin varsa oli Esmeraldan itsensä ensimmäinen varsa, sillä tamma kilpaili vielä kaksi vuotta sitten hollantilaisratsastajan alla ponien europaanmestaruuskilpailuissa.

Kaikista kokenein siitostamma on C-linjaa edustava Cigardå joka on viimeistä sukulaistaan myöten täyttä tanskalaisverta. Cigardån jälkeläiset ovat olleet niin sanottua "kuumaa kamaa" tanskan lisäksi Keski-Euroopan ponimarkkinoilla. Tunnetuin varsoista on EM-voittaja poniruuna Downhill Cassidy, ja mainetta on myös niittänyt Downhillissä astuva Downhill Curomendo. Koitan parhaani tehdä, että joskus saisin Suomeen Cigardån jälkeläisen, tai sitten edes varsanvarsan.

Downhillissä astuu tällä hetkellä neljä kuolettavan upeaa ponioria. Käymme Ann-Lizan kanssa kovasti neuvotteluja siitä josko saisimme edes jonkun näistä upeista oreista Suomeen astumaan, tai edes säännöllisesti saisimme oriin siirtospermaa Tanskasta tänne. Edellä mainittu Downhill Curomendo on Ann-Lizan oma ylpeys, eikä ihan turhaan. Nuori ori on voittanut Tanskassa lähes kaiken ponichampionaateista aina tanskan mestaruuksiin. Curomendolla on myös haluttu, hieno sukutaulu sekä luonne jota varmasti jokainen kilpaponikasvattaja toivoo kasvatilleen.

Downhillin konkariori Cobaret alkaa jäädä eläkkeelle astumishommista. Cobaret on peruslaadukas jalostusori, omilta saavutuksiltaan huippujalostusoria vaatimattomampi mutta varsojensa näytöiltä keskitasoa ehkä hiukan parempi periyttäjä. Don Weldoy on oman kisauransa lopettanut keski-ikäinen jalosusori jonka ensimmäinen ikäluokka kääntyy nyt kilpailuikäiseksi. Don Weldoy ei itse kilpaillut hirvittävän paljon, mutta on niin hyvätyyppinen, hienohyppyinen ja tahdikasliikkeinen että on hyvin suosittu ori kaikissa pohjoismaissa, etenkin Ruotsissa.

Nuorin jalostusoritulokas on Ruotsalaissyntyinen Österhölm Micou, vasta kuusivuotias ori joka itsekin aloittelee kisauraansa. Micou astuu pari seuraava astumiskautta vain muutamia tammoja ja keskittyy kilpailemiseen, tavoitteena parin vuoden päässä arvokilpailut. Micou on saanut nuorten ponien laatuarvosteluista erinomaisia pisteitä ja sitä suositellaan etenkin esteponijalostukseen hienojen estepisteiden ansiosta (laukasta 9 pistettä, estearvioinneista pelkkiä ysejä).

Tulevaisuudessa Suomessa kuullaan varmasti Downhill-poneista, olen nimittäin itse lähdössä joulun alla tai heti uuden vuoden jälkeen Tanskaan katsastamaan myyntiponitarjonnan ja neuvottelemaan näistä jalostusorijärjestelyistä. Peukut pystyyn, sillä voin luvata että kuka tahansa yllä esitellyistä oreista tekisi hyvää suomalaiselle nf-ponikasvatukselle!

Kisaraportti Korajärveltä!

Vihdoinkin korajärvellä tapahtuu... Joulukuun ekalla viikolla kisailtiin Korajärven ratsastuskeskuksen upeissa puitteissa, Korajärvi Winter Horse Show'ssa. Pitkään aikaan ei olla näin isoissa kisatapahtumassa oltu, joten Lotta oli tuttuun tapaan aika lailla hermona.

Kilpailut alkoivat jo heti yhdeksältä, joten meillä tallin pihassa kävi kuumeinen kuhina jo kuuden maissa. Ekana päivänä meillä lähti mukaan hyppäämään viisi hevosta ja neljä ratsastajaa sekä kannustus - ja apulaisjoukkoihin viisi hevosenhoitajaa. Aamupäivällä ratsastettiin pienemmät luokat jossa meidän porukka hyppäsi, ja illalla kun hepat oli viety kotiin pääsimme vielä seuraamaan pääluokkia.

Ekassa luokassa, joka hypättiin metrin korkeudella starttasi Anniina Marblella, Lotta Titolla ja Julia Houdinilla. Koko luokan ekana starttaava Julia joutui radalle hiukan yllättäen eikä Houdini ehtinyt ihan parhaaseen vireeseensä. Näin ollen tuloksena kolme pudotusta. Lotta oli Titolla lähes heti Houdinin jälkeen eikä näppärä Titokaan oikein löytänyt kisavirettä - kaksi puomia alas. Lotta oli jo ihan varma, että tässä on meneillään joku kirous kun puomeja ropisee alas, sitten Lotta oli jo perumassa loput lähdöt kun ei olla treenattu tarpeeksi. Sitten kun teräshermo Anniina verryttelyssä keulivalla ja pukittelevalla Marblella teki nopean nollaradan hehkutti Lotta jo sitä kuinka hienosti kisat ovat alkaneet. Ja hienostihan ne alkoivat, kun Anniina ja Marble olivat lopullisissa tuloksissa kolmansia.

115cm luokassa Houdini löysi tutun, turvallisen kisavireensä ja teki Julian kanssa nollaradan. Kärkisijoista ei ollut tarkoituskaan kamppailla - vaan hakea se varma nollarata, joten kuudes sija oli ihan positiivinen ylläri. Pitkästä aikaa myös Loreno pääsi isompiin karkeloihin, tällä kertaa ehkä pikkasen ruosteessa kun radalta kaksi pudotusta. Tässä luokassa nähtiin myös tuttuja Katajakulmalaisia. Katajakulman kasvatti, KK Kastanja hyppäsi ratsastajansa Säteen kanssa hienosti rahasijoille ja nostatti meidän porukan tunnelmat kattoon.

Tämän päivän vika kisaluokka oli viisivuotiaiden hevosten 105cm korkeudella käytävä kilpailu, josta parhaimmat jatkaisivat huomenna ratsastettavaan finaaliin. Classico tuntui tänään olevan hyvällä päällä, se tyytyi verryttelyssä vain tanssahtelemaan korkein askelin - muuten se keskittyi täysillä esteisiin. Lotta onnistui säilyttämään keskittyneen fiiliksen Kallen kanssa ja he palasivat radalta nollaradan tehneinä. Vaikka suoritusaika ei ollut kaikista nopein, raivasivat he tiensä huomisen finaaliin. Peukut pystyyn siis!

Lauantai-päivä oli onnistuneesti ohi vasta sitten kun kotiin palattuamme kaikki hevoset oli purettu kopista, harjattu huolellisesti, loimitettu sekä jokainen jalkapari hoidettu viimeistä karvaa myöten. Ja täytyy myöntää, että heppojen hoidon jälkeen kisaporukalla meni myöhään tallihuoneessa valvoessa ja kisatunnelmia fiilistellessä - kunnes joku sitten huomasi että huomenna on herätys jälleen ennen kuutta.

Sunnuntaina vuorossa oli vielä astetta vaativimpia luokkia ja meiltä lähti hyppäämään vain Loreno Johannan kanssa, Classico Lotan kanssa ja Houdini Julian kanssa. Jo ekan luokan alkaessa jännitys Katajakulman kisakatsomossa oli melkoinen, Johanna starttaisi ensimmäistä kertaa elämässään huikean kokoisella 120cm radalla - allaan tietysti luottoponi-Lortti. Kyseessä oli taitoarvostelurata, ja sen lisäksi että esteet olivat ihan maksimikorkeudessaan oli radalla hankalia, teknisiä kohtia joista selviäminen vaati taitoa molemmilta osapuolilta. Mutta kuten on huomattu, tiukan paikan tullen tämä ratsukko on parhaimillaan - kolmas sija!!

Sitten edessä oli tunnin odottelu, ennenkuin oli Julian ja Houdinin vuoro nousta estraadille. Kyseessä oli hiukan erikoisempi luokka, 110cm hevosenvaihtokisa jossa jokainen ratsastaja saa alleen itselleen täysin tuntemattoman hevosen jolla pitäisi radasta selvitä läpi. Ja aikaa uuteen, arvottuun ratsuun oli aikaa tutustua verryttelyn ajan, eli noin viisitoista minuuttia. Julia sai ratsuksi eestiläishevosen, Roos ESTin ja yhteistyö lähti sujumaan aika nopsasati. Näin ollen Julia ratsasti luokassa kolmannelle sijalle, ja osoitti jälleen muuntautumiskykynsä ratsastajana.

Heti vaihtokisan jälkeen alkoi viisivuotiaiden hevosten finaali, 110cm estekorkeudella. Classico tuntui tänäänkin ihan erinomaiselta ratsastaa, ja Lotta lähtikin melko luottavaisen oloisena radalla - ja palasi sieltä ihan fiiliksissä. Classico teki hienon, hienon nollaradan ja Lotan sanoin "tuntui kerrankin kuuntelevan ja odottavan ohjeita, joita se sitten vielä noudatti!"

Korajärven kisoista palattiin siis iloisin mielin kotiin, monta sijoitusta ja yhtä kokemusta rikkaampana :)