Joulutarinoita II

Heinävintin kauimmaisessa nurkassa, kaikista vanhimpien heinäpaalin luomassa kotipesässään Katajakulman oma tallitonttu virittäytyy joulutunnelmaan. Kynttilän liekki luo kelmeää valoa pimeään pesäkoloon ja tallituvasta varastettu pipari tuoksuu perinteisille jouluherkuille. Pienet tontunkädet kastavat sulkakynän musteeseen jonka jälkeen mietteliään näköinen tonttu aloittaa kirjoittamisen

Katajakulman oma tallitonttu täällä kynän varressa kirjoittelee, tervehdys siis kaikille jouluihmisille! Joulun aika on tontuilla tunnetusti kiireistä aikaa, mutta minä olen harmikseni melkein pitkästynyt. Nuoruusvuosinani olin hyvinkin kiireinen ja toimelias ympäri Suomea kiertäessäni, mutta pukki lähetti minut eläkepäiviäni viettämään Katajakulman tallin vintille. No, eihän minun 150-vuotias selkäni enää pitkiä vaelluksia kestäisikään, joten pakko kai tyytyä Katajakulman talliväen tarkkailuun.

Olenkin ehtinyt kerät merkintöjä koko tämän vuoden ajan ja lähetellyt säännöllisin väliajoin raporttia korvatunturin suuntaan. Vaikka tonttujen merkinnät ihan virallisten sääntöjen mukaan ovatkin oikeasti salaisia, on mielestäni hyvä paljastaa näin joulun alla pahimmat rikkeentekijät.

Hevoskansasta minulla on raportoitavana hyvien uutisten lisäksi muutama hiukan huonompikin. Tuhmuuslistalla kärkipaikkaa pitää Topi, jonka pudotussaldona tältä vuodelta on pyöristyttävät 29 pudotusta. Näiden rikkeiden lisäksi ruunalta löytyy kolme karkureissua ja yksi rehuvarastoon murtautuminen. Ja aivan kun tässä ei olisi tarpeeksi, olen joulukuun aikana jo kahdesti pelastanut talliin ripustetut joulukoristeet tämän ahmatin suusta.

Kaksijalkaisista eniten negatiivista palautetta on viime vuoden tapaan saanut Lotta, vaikka häneltä on jonkinmoista parannusta viime vuoteen tapahtunut. Kirosanoja on edelleen lipsahdellut luvattoman paljon erinäisissä tilanteissa - luojan kiitos melko harvoin pienten lasten läsnäollessa! Joka tapauksessa, pahaa ne kirosanat korvilleni silti tekevät. Myös erinäinen passuuttaminen, komentelu ja käskyttäminen on vähentänyt Lotan joululahjamäärän lähes puoleen.

Lopuksi on myös selvennettävä että tallitontulla on tavallisten vakoilupuuhien lisäksi tehtävänä huolehtia tallin joulutunnelmasta ja jouluturvallisuudesta. Lotta ja Reetta luulevat hevosten hyvää hyvyyttään jättävän jouluherkut ja joulunauhat tallin puolella rauhaan - ehei, minä vahdin ettei yksikään hevonen pääse käsiksi joulukoristeisiin. On minulla myös omat niksini joulutunnelman levittämiseen, milloin kukakin sattuu yllättymään salaperäisestä joululahjasta, tai hajuhermoja hellivästä glöginhajusta pesukarsinassa...

Nyt minun on kuitenkin kiirehdittävä katsomaan, onko tallin nuorimmat poniratsastajat onnistuneet salakuljettamaan muutaman piparin heinävintin yläluukulle. He, kun toden totta uskovat minun olemassaolooni, toisin kuin useammat muut varttuneemmat henkilöt.