Jälleen meillä koettiin raastavia hetkiä kun oli aika päästä kasvattivarsat maailmalle uusiin koteihinsa siipiään kokeilemaan. Kaikista pahinta oli, että jokainen varsa oli ihan ainutlaatuinen ja ehdimme varsoihin kiintyä niin kovasti että luopuminen meinasi käydä ihan supervaikeaksi. Myynti-ilmoitusten tekemistäkin pitkitettiin ja pitkitettiin, mutta lopulta varsojen kasvaessa alkoi tallista loppua tila ja henkilökunta.
Kaikista vanhimmaksi ehtinyt "Nalle" eli Kulman Fabriano oli jo kolmevuotias ja sitä oli jo hiukan ehditty ratsukoulutellakin. Nalle muistutti joka tilanteessa ihan meidän Unski-ruunaamme vaikka oli kyllä välillä vielä vähän flegmaattisempi. Saimmea mainion osoituksen Nallen loistavista hermoista kun tuulisella säällä ruuna oli juoksutettavana samaan aikaan kuin muutama muu poni oli treenailemassa tuleviin estekisoihin. Sää oli melko tuulinen ja yhtäkkinen, voimakas tuulenpuuska tempaisi pihalle jääneen kisapuffettime telttakatoksen ilmaan. Kentällä herkkäsieluisemmat ponit ryntäsivät samantein täyttä laukkaa kentän toiseen päähän, mutta arvatkaapas mitä 3v nuorukaisemme teki. Meidän Nallekarhumme katseli korvat sivulle kallistuneena kun telttakatos pamahti kentän aitoihin, hetken sitä katseltuaan totesi sen vaarattomaksi ja jatkoi matkaansa sen kummempia hötkyilemättä. Olinkin ihan vakuuttunut että tästä tulisi loistava tuntiponi aremmille ratsastajille, mutta tiukan keskustelun Reetan kanssa käytyäni jouduin myöntymään ponin myyntiin. Haikein mielin katselimme tänään aamulla kun Nalle käveli rauhallisesti hevoskoppiin ja matkusti uuden omistajansa, Dobbyn, kanssa tulevaan kotiinsa.
Heti Nallen lähdön jälkeen oli kiire hyvästelemään toista tänään uuteen kotiin matkustavaa ponivarsaa. Kulman Aprillin eli "Pikku-Lillin" hyvästeleminen oli minulle itselleni kaikista vaikeinta. Olin luullut että tämän kultakimpaleen saan pitää itselläni, olihan sen emä Kulman Marble ja isä Downhill Loreno! Oli siis suorastaan rikollista myydä tälläinen varsa, mutta jälleen budjettivartijamme Reetta pakotti minut tekemään sen. Aprilli ehti kyllä jo vuoden aikana näyttää meille, millainen diiva siitä tulevaisuudessa kasvaisi. Ennenkaikkea se nautti esiintymisestä ja teki kaiken oman päänsä mukaan, ei Lilliä auttanut käydä komentelemaan tai neuvomaan - kyllä neiti itse tiesi parhaiten. Tänäänkin kunnon itkut saatiin aikaiseksi kun ponin uusi omistaja Sinnu tuli tammaa hakemaan, Lilli tanssi tallipihalle niin upean kevyesti ja elegantisti. Sen jälkeen tamma kieltäytyi menemästä koppiin vaikka sitä kuinka siinä hoputeltiin. Lopulta kun mietimme mitäs nyt tehdään, heilautti Lilli päänsä ylös ja tepsutteli koppiin - niin kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään. Halusi neiti vain näyttää että häntähän ei komennella.
Huomenna olisi vuorossa sitten ihana Myrsky. Myrskystä piti tulla ihan alunperin tallimme seuraava jalostusori, mutta kun sen suvussa vaikuttava Cobart (Lorenon isä) löytyi jo lähes kaikkien kasvattiemme suvuista, ajattelin että pakkohan meidän olisi vähän erilaisia sukulinjoja talliimme saada. Myrsky hyppäsi mielellään joten ajattelimme siitä ehdottomasti tulevan esteponi, mutta menipä poni perimään isältään mielettömät liikkeetkin ja ripauksen rohkeutta. Voisiko siis parempaa kenttäponia olla kuin mielellään hyppäävä, rohkea, hyväliikkeinen ori? No, aika näyttää kuinka yhteistyö Myrskykn ja uuden omistajan välillä lähtee sujumaan ja pääseekö nuorukainen ne kenttäradat valloittamaan.
Lohdutukseksi tämän kolmikon menettämisestä olemme jo vähän kaavailleet uusia varsoja. Tammapula meillä vain on huutava, etenkin kun syksyn tunneilla tarvitaan käyttöön kaikki tuntiponimme ja kisakuntokin tammoilla on nyt niin kohdillaan ettei viitsisi niitä varsottaa. Mutta viimeistään sitten kun Nori-tamma siirtyy eläkkeelle tuntihommista on meillä sopiva emäehdokas tiedossa :)
maanantai 25. heinäkuuta 2011
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Kisaviikonloppu kunnialla loppuun
- hyvä me! Rankka kisaviikonloppu vedettiin kunnialla loppuun ja saimme pehmeän laskeutumisen arkeen kun sunnuntaina kisailtiin vain kolmessa luokassa. Luokat olivat sunnuntaina melkoisen isoja ja vaativia, joten suurin osa pienempien luokkien hyppääjistä oli suunannut jo kotia kohden. Sen sijaan katsojia tuntui tänään olevan vielä paljon enemmän kuin aijempina päivinä ja tunnelma kohosi ekan luokan aikana ihan huippuunsa.
Päivä aloiteltiin vaatimattomasti 140cm aikaratsastuksella ja esteet kyllä (ainakin omasta mielestäni) näyttivät valtavan isoilta. Tästä huolimatta ratsastajat näyttivät kävelevän rataa hyvin tyynesti, sen kummemmin esteitä kauhistelematta. Luokan kovahermoisimman ratsastajan tittelin olisi ansainnut ehdottomasti Sinnu, joka ratsasti tuplavoittoon hevosillaan Gracita Dango ja Délicieuse Salvador Dali. Kolmannen sijan nappasi Katajakulmalaisten iloksi (ja suureksi yllätykseksi) Lotta tallin omalla kasvatilla, KK Classicolla! Tästäpä kotikannattajat vasta riehaantuivat, ja mekastivat kentän laidalla niin että lähitienoot raikuivat.
Toka luokka oli ehkä kilpailuin tärkein ja tunteikkan luokka meidän tallilaisille, olihan se Downhill Lorenon muistoluokka josta voittaja saisi vuodeksi kiertopalkinnon itselleen. Ensimmäisellä kierroksella karsittiin jyvät akanoista kun poniratsukot kilpailivat 110cm radalla. Nollaratoja ratsastettiin vain viisi, joten otimme toiselle kierrokselle mukaan 12 parhaiten pärjännyttä ratsukkoa - näiden joukossa myös Anniina Marblella. Tokalle kierrokselle esteitä vielä nostettiin ja pienet ponit näyttivät kyllä melkoisen rohkeilta pomppiessaan tämän kokoisten okserien ja trippelien ylitse. Tiukan taistelun jälkeen Lorenon muistopokaalin ja raikuvat aplodit voitti Paada ponillaan Castle Walls, kakkoseksi vain muutaman sekunnin sadasosan erolla Devinettte - Isabella. Ja kolmanneksi sitten meidän oma tyttö, Anniina ihanalla Marblella joka on kyllä kaikinpuolin ihan mieletön poni!
Vikassa luokassa esteet nostettiin jälleen 140cm korkeudelle, starttaamassa oli Katajakulma Grand Prix! Tällä vaativalla ekalla kierroksella näimme yhdeksän upeaa nollarataa (Lotta ja Ressu kuuluivat tähän joukkoon myös) ja päästimme jatkoon 12 parasta. Tokalla kierroksella esteet nousivat 150cm korkeudelle ja nollaratoja ratsastettiin jälleen jopa kuusi kappaletta. Näin monta nollarataa mahdollistivat todella upean jännitysnäytelmän, jossa voittajan ratkaisivat ratsukon yhteistyö, riskinottokyky ja paineensietokyky. Kaikista parhaiten nämä ominaisuudet löytyivät DZZ:ltä ja ratsultaan Mistress Kite. Ei huonosti ratsastanut myöskään kakkoseksi sijoittunut Paul Bremer - Hello Seattle Sky. Lotan ja Ressun kisakunto ei ihan kärkisijoille riittänyt, tuloksena yksi pudotus radalta.
Maanantaina vasta kisat olivat varsinaisesti ohi, kun viimeisimmätkin kilpailijat starttasivat kotiin ja pääsimme purkamaan tilapäiskarsinat jotka olivat maisemaa koristaneet koko viikonlopun. Purkutalkoiden jälkeen fiilikset olivat vähän haikeat - mutta onneksi vain hetken aikaa, jo keskiviikkona meidän mailla kilpailtaisiin jälleen!
Päivä aloiteltiin vaatimattomasti 140cm aikaratsastuksella ja esteet kyllä (ainakin omasta mielestäni) näyttivät valtavan isoilta. Tästä huolimatta ratsastajat näyttivät kävelevän rataa hyvin tyynesti, sen kummemmin esteitä kauhistelematta. Luokan kovahermoisimman ratsastajan tittelin olisi ansainnut ehdottomasti Sinnu, joka ratsasti tuplavoittoon hevosillaan Gracita Dango ja Délicieuse Salvador Dali. Kolmannen sijan nappasi Katajakulmalaisten iloksi (ja suureksi yllätykseksi) Lotta tallin omalla kasvatilla, KK Classicolla! Tästäpä kotikannattajat vasta riehaantuivat, ja mekastivat kentän laidalla niin että lähitienoot raikuivat.
Toka luokka oli ehkä kilpailuin tärkein ja tunteikkan luokka meidän tallilaisille, olihan se Downhill Lorenon muistoluokka josta voittaja saisi vuodeksi kiertopalkinnon itselleen. Ensimmäisellä kierroksella karsittiin jyvät akanoista kun poniratsukot kilpailivat 110cm radalla. Nollaratoja ratsastettiin vain viisi, joten otimme toiselle kierrokselle mukaan 12 parhaiten pärjännyttä ratsukkoa - näiden joukossa myös Anniina Marblella. Tokalle kierrokselle esteitä vielä nostettiin ja pienet ponit näyttivät kyllä melkoisen rohkeilta pomppiessaan tämän kokoisten okserien ja trippelien ylitse. Tiukan taistelun jälkeen Lorenon muistopokaalin ja raikuvat aplodit voitti Paada ponillaan Castle Walls, kakkoseksi vain muutaman sekunnin sadasosan erolla Devinettte - Isabella. Ja kolmanneksi sitten meidän oma tyttö, Anniina ihanalla Marblella joka on kyllä kaikinpuolin ihan mieletön poni!
Vikassa luokassa esteet nostettiin jälleen 140cm korkeudelle, starttaamassa oli Katajakulma Grand Prix! Tällä vaativalla ekalla kierroksella näimme yhdeksän upeaa nollarataa (Lotta ja Ressu kuuluivat tähän joukkoon myös) ja päästimme jatkoon 12 parasta. Tokalla kierroksella esteet nousivat 150cm korkeudelle ja nollaratoja ratsastettiin jälleen jopa kuusi kappaletta. Näin monta nollarataa mahdollistivat todella upean jännitysnäytelmän, jossa voittajan ratkaisivat ratsukon yhteistyö, riskinottokyky ja paineensietokyky. Kaikista parhaiten nämä ominaisuudet löytyivät DZZ:ltä ja ratsultaan Mistress Kite. Ei huonosti ratsastanut myöskään kakkoseksi sijoittunut Paul Bremer - Hello Seattle Sky. Lotan ja Ressun kisakunto ei ihan kärkisijoille riittänyt, tuloksena yksi pudotus radalta.
Maanantaina vasta kisat olivat varsinaisesti ohi, kun viimeisimmätkin kilpailijat starttasivat kotiin ja pääsimme purkamaan tilapäiskarsinat jotka olivat maisemaa koristaneet koko viikonlopun. Purkutalkoiden jälkeen fiilikset olivat vähän haikeat - mutta onneksi vain hetken aikaa, jo keskiviikkona meidän mailla kilpailtaisiin jälleen!
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Toka päivä ohi - hengissä!
Superestekisat jatkuu, nyt jo toka päivä ohi! Talliporukan kanssa mieliala vaihtelee, toisaalta on erittäin helpottavaa että päiviä on jäljellä vain yksi - toisaalta taas olo on hirvittävän haikea, kisavilinä vaan on niin ihanan jännittävää! Kaikista parasta on päästä tsemppaamaan oman tallin ratsukoita ikiomissa kisoissa, ja oman tallin ratsukoille on mahtava fiilis kun ainakin puolet katsomasta on tuttuja joiden tietää pitävän peukkuja.
Vaikka säävaroitukset lupailivat täksi iltapäiväksi ukkoskuuroja vältyimme tältä harmilta nipin napin. Puoli tuntia kilpailujen jälkeen alkoi sade ropista ja hiukan jyrähtelikin, onneksi pahin ukkosmyrsky kiersi kisa-alueen emmekä joutuneet testaamaan tilapäiskarsinoidemme myrskykestävyyttä...
Päivä aloiteltiin - milläs muulla kuin - ponienergialla! Ekana luokkana oli poniratsukoille suunnattu 100/110cm luokka. Jotta kaikki ponit saisivat yhtälaisen mahdollisuudeen koostaan riippumatta, hyppäsivät pikkuponit luokan alussa 10cm matalemman radan kuin luokan loppupuolella startanneet isot ponit. Niin siinä sitten kävi, että jännittävän uusinnan jälkeen pikkuponi MK Miami onnistui hyödyntämään ketteryyttään ja nappasi luokkavoiton ratsastajansa Sekundan avustuksella. Seuraavat neljä sijoittunutta olivatkin sitten isoja poneja, näistä isoista poneista kakkossijalle päätyi Hawa Soft Sight S ratsastajanaan Sinnu. Katiksen omat ponit eivät tässä luokassa olleet aivan parhaassa terässä, ja korkeimmalla sijoituksissa meidän ratsukoista oli Anniina Salamalla (20.).
Kun päivä oli saatu vauhdikkaasti käyntiin oli aika ottaa vähän rauhallisemmin. Seuraavana vuorossa olivat nuorten hevosten luokat, jossa radat oli suunniteltu rauhallista, tasaista ratsastusta silmälläpitäen. Ensin kilpailuvuorossa olivat 5 - ja 6v hevoset. Luokan taso oli hyvin tasainen, eikä yhtään hylkäystä tullut - mikä kertoi siitä, että hevoset olivat hyvin tehtäviensä tasolla ja rata reilu nuoria hevosia kohtaan. Tasaisista suorituksista parhaimman ratsasti kuitenkin Mirkku viisivuotiaalla OHL Macabre Wonderland nimisellä ratsullaan. Kolmossijalla nähtiin jo Katajakulmalainen, Lotta viisivuotiaalla Le' Dolbessa tammalla, vain pari sekuntia hitaammin kuin kakkossijalle kiilannut Rami Kivinen - Arizona Sky.
Hevosten jälkeen vuorossa oli nuoret ponit 80/90cm kokoisella radalla. Näimme nuorten ponienkin radalla todella kyvykkäitä nuoria, lupauksia taitavien ratsastajien alla. Luokan voitti Paada hienosti hyppäävällä What's My Name-ponillaan. Äskeisen luokan kaavan mukaan kolmoissijalla oli jälleen Lotta, tällä kertaa ratsunaan äärimmäisen lupaava Kulman Melinda-tamma. Katiksen ratsukon kakkossijalta tipautti Helmi ratsullaan Presto Menuett.
Päivän toisiksi viimeiseen luokkaan, ratsastuskouluoppilaiden 80-90cm korkuiseen luokkaan oli ratamestari loihtinut kinkkisen radan. Ratsastuskouluja oli mukana harmittavan vähän (3 kpl) ja vain kolme viidestä ratsukosta selviytyi radan loppuun asti. Eilisen tapaan luokkavoittaja tuli Malmgårdin tallilta, tällä kertaa ratsukko oli Anni Backman - Betti EST. Toisena näimmekin katsojien iloksi Katajakulmailaisen, Jinna - Tiptoe.
Päivän pääluokkana oli tänään 135cm aikaratsastus joten saimme päättää päivän todelliseen jännitysnäytelmään. Ratsastajista parhaiten hermonsa säilytti Sinnu joka kiritti ratsunsa Rowandell Heavenin niin upeaan suoritukseen ettei sitä kukaan luokan ratsukoista pystynyt lyömään. Myös Katajakulmaa tässä luokassa edustanut Lotta joutui melkoisen paineen alaiseksi, eikä saavuttanut aivan huippusuorituksiaan, vaikka ratsastakin kokeneemman kisakumppaninsa seitsemännelle sijalle.
Vaikka säävaroitukset lupailivat täksi iltapäiväksi ukkoskuuroja vältyimme tältä harmilta nipin napin. Puoli tuntia kilpailujen jälkeen alkoi sade ropista ja hiukan jyrähtelikin, onneksi pahin ukkosmyrsky kiersi kisa-alueen emmekä joutuneet testaamaan tilapäiskarsinoidemme myrskykestävyyttä...
Päivä aloiteltiin - milläs muulla kuin - ponienergialla! Ekana luokkana oli poniratsukoille suunnattu 100/110cm luokka. Jotta kaikki ponit saisivat yhtälaisen mahdollisuudeen koostaan riippumatta, hyppäsivät pikkuponit luokan alussa 10cm matalemman radan kuin luokan loppupuolella startanneet isot ponit. Niin siinä sitten kävi, että jännittävän uusinnan jälkeen pikkuponi MK Miami onnistui hyödyntämään ketteryyttään ja nappasi luokkavoiton ratsastajansa Sekundan avustuksella. Seuraavat neljä sijoittunutta olivatkin sitten isoja poneja, näistä isoista poneista kakkossijalle päätyi Hawa Soft Sight S ratsastajanaan Sinnu. Katiksen omat ponit eivät tässä luokassa olleet aivan parhaassa terässä, ja korkeimmalla sijoituksissa meidän ratsukoista oli Anniina Salamalla (20.).
Kun päivä oli saatu vauhdikkaasti käyntiin oli aika ottaa vähän rauhallisemmin. Seuraavana vuorossa olivat nuorten hevosten luokat, jossa radat oli suunniteltu rauhallista, tasaista ratsastusta silmälläpitäen. Ensin kilpailuvuorossa olivat 5 - ja 6v hevoset. Luokan taso oli hyvin tasainen, eikä yhtään hylkäystä tullut - mikä kertoi siitä, että hevoset olivat hyvin tehtäviensä tasolla ja rata reilu nuoria hevosia kohtaan. Tasaisista suorituksista parhaimman ratsasti kuitenkin Mirkku viisivuotiaalla OHL Macabre Wonderland nimisellä ratsullaan. Kolmossijalla nähtiin jo Katajakulmalainen, Lotta viisivuotiaalla Le' Dolbessa tammalla, vain pari sekuntia hitaammin kuin kakkossijalle kiilannut Rami Kivinen - Arizona Sky.
Hevosten jälkeen vuorossa oli nuoret ponit 80/90cm kokoisella radalla. Näimme nuorten ponienkin radalla todella kyvykkäitä nuoria, lupauksia taitavien ratsastajien alla. Luokan voitti Paada hienosti hyppäävällä What's My Name-ponillaan. Äskeisen luokan kaavan mukaan kolmoissijalla oli jälleen Lotta, tällä kertaa ratsunaan äärimmäisen lupaava Kulman Melinda-tamma. Katiksen ratsukon kakkossijalta tipautti Helmi ratsullaan Presto Menuett.
Päivän toisiksi viimeiseen luokkaan, ratsastuskouluoppilaiden 80-90cm korkuiseen luokkaan oli ratamestari loihtinut kinkkisen radan. Ratsastuskouluja oli mukana harmittavan vähän (3 kpl) ja vain kolme viidestä ratsukosta selviytyi radan loppuun asti. Eilisen tapaan luokkavoittaja tuli Malmgårdin tallilta, tällä kertaa ratsukko oli Anni Backman - Betti EST. Toisena näimmekin katsojien iloksi Katajakulmailaisen, Jinna - Tiptoe.
Päivän pääluokkana oli tänään 135cm aikaratsastus joten saimme päättää päivän todelliseen jännitysnäytelmään. Ratsastajista parhaiten hermonsa säilytti Sinnu joka kiritti ratsunsa Rowandell Heavenin niin upeaan suoritukseen ettei sitä kukaan luokan ratsukoista pystynyt lyömään. Myös Katajakulmaa tässä luokassa edustanut Lotta joutui melkoisen paineen alaiseksi, eikä saavuttanut aivan huippusuorituksiaan, vaikka ratsastakin kokeneemman kisakumppaninsa seitsemännelle sijalle.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
jättiestekisojen eka päivä takana
Katajakulman harjoituskenttiksistä jäi kokonaan tilannepäivitys kirjoittelematta, mutta ensi viikon oikeista kenttäkisoista on tulossa sitten vähän isompi juttu, samoin kuin nyt meneillään olevista jättimäisistä estekisoista!
Ekan päivän lähtölistat näytti aamupalaverissa melkoiselta haasteeltaa. 179 lähtöä! Vaikka hirveästi meillä ei kokemusta jättikisoista ole, lähdimme innokkaasti ottamamaan selvää kuinka melkoisen pieni talkooporukkamme tästä selviäisi.
Sää ainakin suosi meitä heti aamulla, pääsimme aloittamaan päivän ekan luokan todella aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä. (kello 8.00 lämpömittari näytti + 24 celsiusastetta). Luokka oli avoinna vain ratsastuskoulujen oppilaille ja estekorkeutena 50-60cm. Luokkaan osallistui harmittavan vähän kouluja, ratsukoita oli edustettuna vain neljältä eri ratsastuskoululta - ja yksi näistä luonnollisesti oli Katajakulman talli. Luokkavoitton nappasi Målmgardin tallia edustava Mira Tammi Lawton-nimisellä ratsullaan aivan Katiksen oman ratsukon Jenniinan ja Norin turvan edestä.
Kakkosluokkaan estekorkeutta nostettiin reippaasti jo 20 senttimetriä ja tässä 80cm luokassa palkittiin kaikki puhtaat radat. Tämä arvostelu osoittautui tosi toimivaksi, radat sujuivat nopeasti ja kisaviikonlopun verryttelyapäivään sopivasti nähtiin paljon rauhallisia nollaratoja. Ratamestarimme oli kuitenkin onnistunut loihtimaan radan jolla ratsukkojen taso mitattiin, yli neljästäkymmenestä osallistujasta vain 13 suoritti radan virheettömästi. Katajakulman porukasta tähän virheettömien ykkösten porukkaan ratsasti Lotta nuorella Melinda-tammalla ja Jinna näpsäkällä Topi-ponilla.
Ysikympin luokassa arvostelumenetelmä oli sama ja rata myöskin melko haasteellinen, tällä kertaa 39 ratsukosta myöskin kolmetoista ratsasti puhtaan radan. Eniten ongelmia tuntui aiheuttavan valkoiset laatikot esteen alla, ei niinkään massiivinen muuri jota monet ratsastajat kauhistelivat ennen luokan alkua. Tämä luokka meni meidän porukalta vähän ala-arvoisesti ja saimme hurrata vain yhtä nollarataa kun Lotta ratsasti innoissaan olevan Tito-ruunan virheittä maaliin.
Jotta kilpailuissa jatkuisi siistit ja rauhalliset radat, oli seuraava luokka taitoratsastusluokka metrin esteillä. Luokkaa oli tuomaroimassa vanhempi herrasmies, aikoinaan isoissakin luokissa menestynyt Aki Rendqvist joka painotti nimenomaan siistiä, tehokasta ja hevosystävällistä ratsastusta. Eniten Akin mieleen oli Milla Johanssonin ja Suicide Chiantin suoritus - Milla ratsasti tehokkaasti ja teki erinomaista yhteistyötä ratsunsa kanssa. Vain muutaman pisteen erolla kakkoseksi sijoittui Sinnu - Rosdalens Princesse. Katajakulmalaisista parhaiten pärjäsi Anniina Marblella sijoittuen heti kolmanneksi. ¨
Päivän viimeisessä luokassa nähtiin jo vähän vauhdikkaampaa ratsastusta kun luokka oli 120cm tasolla käytävä aikaratsastus. Kymmenestä virheettömästä suorituksista ehdottomasti nopeimman ajan ratsasti Bam Suicide Sparkling Diamond-ratsullaan. Tässä luokassa Katajakulmaa edustanut Lotta piti lipun korkealla ja ratsasti molemmat ratsunsa virheettömästi maaliin, nuoren Classicon niin nopeasti että sijoittui luokassa kuudenneksi.
Kisapäivä venähti mukavasti iltakymmeneen asti, mutta silti talkooporukan voimin muunsimme radan jo huomista ekaa luokkaa varten. Huomenna olisi luvassa nuorten hevosten sekä ponien luokkia, joten lähtijämäärät näyttävät paljon kohtuullisemmilta.
Ekan päivän lähtölistat näytti aamupalaverissa melkoiselta haasteeltaa. 179 lähtöä! Vaikka hirveästi meillä ei kokemusta jättikisoista ole, lähdimme innokkaasti ottamamaan selvää kuinka melkoisen pieni talkooporukkamme tästä selviäisi.
Sää ainakin suosi meitä heti aamulla, pääsimme aloittamaan päivän ekan luokan todella aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä. (kello 8.00 lämpömittari näytti + 24 celsiusastetta). Luokka oli avoinna vain ratsastuskoulujen oppilaille ja estekorkeutena 50-60cm. Luokkaan osallistui harmittavan vähän kouluja, ratsukoita oli edustettuna vain neljältä eri ratsastuskoululta - ja yksi näistä luonnollisesti oli Katajakulman talli. Luokkavoitton nappasi Målmgardin tallia edustava Mira Tammi Lawton-nimisellä ratsullaan aivan Katiksen oman ratsukon Jenniinan ja Norin turvan edestä.
Kakkosluokkaan estekorkeutta nostettiin reippaasti jo 20 senttimetriä ja tässä 80cm luokassa palkittiin kaikki puhtaat radat. Tämä arvostelu osoittautui tosi toimivaksi, radat sujuivat nopeasti ja kisaviikonlopun verryttelyapäivään sopivasti nähtiin paljon rauhallisia nollaratoja. Ratamestarimme oli kuitenkin onnistunut loihtimaan radan jolla ratsukkojen taso mitattiin, yli neljästäkymmenestä osallistujasta vain 13 suoritti radan virheettömästi. Katajakulman porukasta tähän virheettömien ykkösten porukkaan ratsasti Lotta nuorella Melinda-tammalla ja Jinna näpsäkällä Topi-ponilla.
Ysikympin luokassa arvostelumenetelmä oli sama ja rata myöskin melko haasteellinen, tällä kertaa 39 ratsukosta myöskin kolmetoista ratsasti puhtaan radan. Eniten ongelmia tuntui aiheuttavan valkoiset laatikot esteen alla, ei niinkään massiivinen muuri jota monet ratsastajat kauhistelivat ennen luokan alkua. Tämä luokka meni meidän porukalta vähän ala-arvoisesti ja saimme hurrata vain yhtä nollarataa kun Lotta ratsasti innoissaan olevan Tito-ruunan virheittä maaliin.
Jotta kilpailuissa jatkuisi siistit ja rauhalliset radat, oli seuraava luokka taitoratsastusluokka metrin esteillä. Luokkaa oli tuomaroimassa vanhempi herrasmies, aikoinaan isoissakin luokissa menestynyt Aki Rendqvist joka painotti nimenomaan siistiä, tehokasta ja hevosystävällistä ratsastusta. Eniten Akin mieleen oli Milla Johanssonin ja Suicide Chiantin suoritus - Milla ratsasti tehokkaasti ja teki erinomaista yhteistyötä ratsunsa kanssa. Vain muutaman pisteen erolla kakkoseksi sijoittui Sinnu - Rosdalens Princesse. Katajakulmalaisista parhaiten pärjäsi Anniina Marblella sijoittuen heti kolmanneksi. ¨
Päivän viimeisessä luokassa nähtiin jo vähän vauhdikkaampaa ratsastusta kun luokka oli 120cm tasolla käytävä aikaratsastus. Kymmenestä virheettömästä suorituksista ehdottomasti nopeimman ajan ratsasti Bam Suicide Sparkling Diamond-ratsullaan. Tässä luokassa Katajakulmaa edustanut Lotta piti lipun korkealla ja ratsasti molemmat ratsunsa virheettömästi maaliin, nuoren Classicon niin nopeasti että sijoittui luokassa kuudenneksi.
Kisapäivä venähti mukavasti iltakymmeneen asti, mutta silti talkooporukan voimin muunsimme radan jo huomista ekaa luokkaa varten. Huomenna olisi luvassa nuorten hevosten sekä ponien luokkia, joten lähtijämäärät näyttävät paljon kohtuullisemmilta.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Maastorata - valmis!
Vihdoinkin tänään meillä viimeisteltiin talvitauolla ollut maastorata. Jo heti lumien lähdöstä asti on sen kunnostamisesta puhuttu ja palaverejä pidetty mutta vasta nyt heinäkuun puolivälissä päästiin käsiksi hommaan.
Meillä vietettiinkin muutama oikein mukava työntäyteinen päivä talkoohengessä ja yllättävän nopeasti maastorata saatiin käyttökelpoiseen kuntoon. Muutamilta osin maastoradan pohjaa piti uusia, nurmipohjaiset alueet olivat tosi hyvässä kunnossa mutta hiekkapätkät olivat kuluneet vähän turhan koviksi joten niihin jouduttiin tilaamaan muutama rekkalastillinen uutta hiekkaa. Pohjien ollessa kunnossa tarkisteltiin esteet joista suurin osa oli pysynyt hyvässä kunnossa. Helpot pikkutukit eivät vaatineet kummempaa korjausta, kuten ei myöskään isommat ja massiivisemmat tukit. Maastoradalle saimme lisättyä myös muutaman perustukkiesteen - niitähän ei voi olla koskaan liikaa! Tämän lisäksi putsasimme kaksi hautaestettämme mahdollisimman pelottavan näköiseksi ja koristelimme osan laatikkoesteistä kuusenhavuilla joiden yli hevonen voi joko tehdä ison hypyn tai vain hypätä läpi.
Maastoradallemme löytyi myös aivan uusi ylpeydenaihe kun eräs ihana maanomistaja antoi käyttöömme matalan mutta melko leveän - hänelle tarpeettoman - lammen käyttöömme. Ihan innoissamme suunnittelimmekin eri variaatoita siitä, kuinka helpommat ja vaativammat maastoradat voisivat veden lävitse kulkea.
Tietysti kun maastorata saatiin valmiiksi oltiin jo innolla suunnittelemassa avajaiskisoja. Ja tässähän se tulos sitten on... Eli tervetuloa vaan harjoituskenttiksiin Katiksen huippuhienolle maastoradalle!
Meillä vietettiinkin muutama oikein mukava työntäyteinen päivä talkoohengessä ja yllättävän nopeasti maastorata saatiin käyttökelpoiseen kuntoon. Muutamilta osin maastoradan pohjaa piti uusia, nurmipohjaiset alueet olivat tosi hyvässä kunnossa mutta hiekkapätkät olivat kuluneet vähän turhan koviksi joten niihin jouduttiin tilaamaan muutama rekkalastillinen uutta hiekkaa. Pohjien ollessa kunnossa tarkisteltiin esteet joista suurin osa oli pysynyt hyvässä kunnossa. Helpot pikkutukit eivät vaatineet kummempaa korjausta, kuten ei myöskään isommat ja massiivisemmat tukit. Maastoradalle saimme lisättyä myös muutaman perustukkiesteen - niitähän ei voi olla koskaan liikaa! Tämän lisäksi putsasimme kaksi hautaestettämme mahdollisimman pelottavan näköiseksi ja koristelimme osan laatikkoesteistä kuusenhavuilla joiden yli hevonen voi joko tehdä ison hypyn tai vain hypätä läpi.
Maastoradallemme löytyi myös aivan uusi ylpeydenaihe kun eräs ihana maanomistaja antoi käyttöömme matalan mutta melko leveän - hänelle tarpeettoman - lammen käyttöömme. Ihan innoissamme suunnittelimmekin eri variaatoita siitä, kuinka helpommat ja vaativammat maastoradat voisivat veden lävitse kulkea.
Tietysti kun maastorata saatiin valmiiksi oltiin jo innolla suunnittelemassa avajaiskisoja. Ja tässähän se tulos sitten on... Eli tervetuloa vaan harjoituskenttiksiin Katiksen huippuhienolle maastoradalle!
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Ihan kuin oikea kilparatsastaja
Nyt näin kisakauden aikana on olo kuin ihka oikealla kilparatsastajalla! Käytössäni on kaksi omaa, täysin kisakuntoista estehevosta jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin, vanhempi ruuna Renegade on oma "oppimestarini" ja suoriutuu helposti 140-150cm tasosta kun taas nuoremman oriin, Classicon kanssa pääsen soveltamaan Ressun kanssa oppimaani ja viemään tätä oria eteenpäin kohti isompia esteluokkia - joihin oriilla kapasiteettiä totisesti riittää!
Näiden kahden oman kisahepan lisäksi on meillä tallissa kesäkuukausina muutama vapaa karsinapaikka jotka asuttavat ratsastettavana ja kilpailutettavana olevat hevoseni. Näin kun kesällä ei ole ratsastuskoulun tunteja ollut, olen päässyt maistelemaan ihan oikeaa ammattiratsastajan elämää ottamalla vieraita hevosia ratsutettavaksi. Ja hyvin homma on ainakin tähän asti toiminut, hevosten omistajat ovat olleet tyytyväisiä, tuloksia kisaradoilta on tullut ja ennenkaikkea olen itse nauttinut uudesta urasuuntauksestani valtavasti!
Tällä hetkellä "vierasheppatallissa" asustelee kolme heppaa, joista kaikista voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä, mutta koitetaan nyt esitellä vierailijamme mahdollisimman lyhyesti. Pisimpään treenissä on ollut ihanan symppis suokkiruuna Suvituvan Suukotus jolle keräilen kisaradoilta tuloksia myyntiä varten. Seitsemänvuotias, komea liinaharjainen Suukko on tehnyt hyvää työtä esteradoilla ja jopa pari voittoa olemme kisoista napsineet - vaikka aina olen vannonut etten tule suomenhevosten kanssa toimeen. Toinen tapaus on vasta viisivuotias varsin fiksu kisahevosen alku, Le' Dolbessa jonka kanssa on myös tarkoitus hankkia myyntiä edistäviä kisatuloksia. Dolbessa toimii kotioloissa tosi näppärästi, ja olemmekin etsiskelleet kisoja joissa pääsisimme testaamaan yhteistyömme toimivuutta "tositilanteessa". Kolmas heppa on meillä vähän erilaisella sopimuksella, 10-vuotias puoliveriruuna Mallaco treenaa Katajakulmassa yhdessä omistajansa Jannican kanssa. Treenipakettiin kuuluu siis ratsukon valmentamista viisi kertaa viikossa, mikä on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Jannica ja Mallacokin tähtäilevät kisaradoille, joten pian nähdään miten valmentajanoppini ovat heihin purreet ;)
Kaikilla oikeilla ammatti - ja kisaratsastajillahan on myös kasvamassa nuoria tulevaisuudenlupauksia tallissa - ja löytyy niitä minultakin peräti kolme kappaletta! Yhden näistä - mutkattoman 6v nyffitamman Daffyn - olen onnistunut lykkäämään Lolan harteille, ja keskittynyt vain valmentamaan parivaljakkoa kohti esteratoja. Itselleni projektiksi olen jättänyt viisivuotiaan reippaan ja rämäpäisen Rebel oriin sekä samanikäisen tammamaisen Melinda-prinsessan. Saa nyt nähdä, minkämoisia huippukisaponeja näistä sitten kuoriutuu! ;)
Näiden kahden oman kisahepan lisäksi on meillä tallissa kesäkuukausina muutama vapaa karsinapaikka jotka asuttavat ratsastettavana ja kilpailutettavana olevat hevoseni. Näin kun kesällä ei ole ratsastuskoulun tunteja ollut, olen päässyt maistelemaan ihan oikeaa ammattiratsastajan elämää ottamalla vieraita hevosia ratsutettavaksi. Ja hyvin homma on ainakin tähän asti toiminut, hevosten omistajat ovat olleet tyytyväisiä, tuloksia kisaradoilta on tullut ja ennenkaikkea olen itse nauttinut uudesta urasuuntauksestani valtavasti!
Tällä hetkellä "vierasheppatallissa" asustelee kolme heppaa, joista kaikista voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä, mutta koitetaan nyt esitellä vierailijamme mahdollisimman lyhyesti. Pisimpään treenissä on ollut ihanan symppis suokkiruuna Suvituvan Suukotus jolle keräilen kisaradoilta tuloksia myyntiä varten. Seitsemänvuotias, komea liinaharjainen Suukko on tehnyt hyvää työtä esteradoilla ja jopa pari voittoa olemme kisoista napsineet - vaikka aina olen vannonut etten tule suomenhevosten kanssa toimeen. Toinen tapaus on vasta viisivuotias varsin fiksu kisahevosen alku, Le' Dolbessa jonka kanssa on myös tarkoitus hankkia myyntiä edistäviä kisatuloksia. Dolbessa toimii kotioloissa tosi näppärästi, ja olemmekin etsiskelleet kisoja joissa pääsisimme testaamaan yhteistyömme toimivuutta "tositilanteessa". Kolmas heppa on meillä vähän erilaisella sopimuksella, 10-vuotias puoliveriruuna Mallaco treenaa Katajakulmassa yhdessä omistajansa Jannican kanssa. Treenipakettiin kuuluu siis ratsukon valmentamista viisi kertaa viikossa, mikä on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Jannica ja Mallacokin tähtäilevät kisaradoille, joten pian nähdään miten valmentajanoppini ovat heihin purreet ;)
Kaikilla oikeilla ammatti - ja kisaratsastajillahan on myös kasvamassa nuoria tulevaisuudenlupauksia tallissa - ja löytyy niitä minultakin peräti kolme kappaletta! Yhden näistä - mutkattoman 6v nyffitamman Daffyn - olen onnistunut lykkäämään Lolan harteille, ja keskittynyt vain valmentamaan parivaljakkoa kohti esteratoja. Itselleni projektiksi olen jättänyt viisivuotiaan reippaan ja rämäpäisen Rebel oriin sekä samanikäisen tammamaisen Melinda-prinsessan. Saa nyt nähdä, minkämoisia huippukisaponeja näistä sitten kuoriutuu! ;)
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Katajakulma jälleen jaloilleen
Pari kuukautta sitten Katajakulman talli kohtasi ennennäkemättömän järkytyksen josta selviytyminen vei monen monta kuukautta, vasta nyt talli alkaa päästä takaisin jalolleen. Huhtikuun loppupuolella, ihan varoittamatta kaikinpuolin hyvässä kunnossa ollut jalostusoriimme Downhill Loreno löytyi karsinastaan kuolleena. Aamutalliin tullut Lotta oriin löysi, eikä ensimmäiseen kahteen tuntiin muuta tehnytkään kuin parkui Lorenon vierellä täyttä kurkkua. Kaikkihan olivat tienneet oriin olevan jo melko iäkäs, mutta kukaan ei ollut varautunut sen lähtöön näin äkkiä, olihan se vielä viikko sitten hypännyt estekisoissa elämänsä upeimman radan.
Kun uutinen kiiri koko talliporukan korviin oli tilanne tallilla melkoisen lamaantunut, Lotta kökötti hiljaa itsekseen - seuranaan vain Lortin pitkäaikainen ratsastaja Johanna joka oli vähintään yhtä kauhistunut tilanteesta. Oriin tuhkat laskettiin pari viikkoa tapahtuman jälkeen ja vietimme Katajakulman mailla kaunista muistotilaisuutta. Vaikka muistotilaisuus järjestettiin aikaisin aamulla, auringonnousun aikaan oli pellon reunalle kerääntynyt sankka katselijajoukko, lähes kaikki hevosenhoitajat, vakiotuntilaisia, muutama Lortin varsan omistaja sekä tietysti Lotan ja minun lisäksi oriin kisaratsastaja Johanna. Ihmiskatsojien lisäksi tilaisuudessa oli läsnä Lortin kaksi varsaa, Unski ja Marble sekä Lortin lapsenlapset, Kulman April ja Kulman Fabriano. Tuhkat leviteltiin pelloille oriin varsasaattueen kera, niin että Unskia ratsasti Johanna ja Marblea ratsasti tuhkat kaatava Lotta.
Kun ajatukseen Lortin poismenosta oli sopeuduttu, oli aika täyttää tyhjillään oleva orikarsina Lortin seuraajalla, seuraavalla jalostusoriillamme. Lortin kasvattajalla, tanskalaisella Downhill-siittolla olisi ollut monta upeaa oria tarjolla, mutta lähes kaikkien suvusta löytyi samat vanhemmat kuin Lortilta. Tällä kertaa tahdoimme hiukan erityyppisiä sukulinjoja ja päädyimme pienoisen harkinnan jälkeen suomalaiseen Koivulehdon Rebel-nimiseen nyffinuorukaiseen. Rebel hurmasi meidät ponimaisen symppiksellä olemuksella, oriin ilme oli samaan aikaan niin viaton ja veikeä että väkisinhän siihen ihastui. Rebel oli myös mukavan oloinen ratsastaa, vaikka viisivuotias oripoika melkoisen pörheänä esiintyikin koeratsastuksessa. Kuitenkin se oli kovin nöyrä sekä yritteliäs, ja ylitti esteet aivan samanmoisella palavalla innolla kuin Lorttikin.
Rebel on meillä nyt viikon verran saanut kotiutua paikkoihin ja ekoihin kisoihin ollaan menossa jo huomenna - naapuritallin esteharkkarit on oiva paikka oriille käydä nuuhkimassa kisavilinöitä. Lotta ratsastaa vielä näissä kisoissa "Peetua" mutta ehkäpä tulevaisuudessa oriin satulaan kiipeää uutta kisaponia odotteleva Lola. Peetun lisäksi huomisissa kisoissa starttailee muitakin Katiksen ratsukoita, joten peukut pystyyn! =)
Kun uutinen kiiri koko talliporukan korviin oli tilanne tallilla melkoisen lamaantunut, Lotta kökötti hiljaa itsekseen - seuranaan vain Lortin pitkäaikainen ratsastaja Johanna joka oli vähintään yhtä kauhistunut tilanteesta. Oriin tuhkat laskettiin pari viikkoa tapahtuman jälkeen ja vietimme Katajakulman mailla kaunista muistotilaisuutta. Vaikka muistotilaisuus järjestettiin aikaisin aamulla, auringonnousun aikaan oli pellon reunalle kerääntynyt sankka katselijajoukko, lähes kaikki hevosenhoitajat, vakiotuntilaisia, muutama Lortin varsan omistaja sekä tietysti Lotan ja minun lisäksi oriin kisaratsastaja Johanna. Ihmiskatsojien lisäksi tilaisuudessa oli läsnä Lortin kaksi varsaa, Unski ja Marble sekä Lortin lapsenlapset, Kulman April ja Kulman Fabriano. Tuhkat leviteltiin pelloille oriin varsasaattueen kera, niin että Unskia ratsasti Johanna ja Marblea ratsasti tuhkat kaatava Lotta.
Kun ajatukseen Lortin poismenosta oli sopeuduttu, oli aika täyttää tyhjillään oleva orikarsina Lortin seuraajalla, seuraavalla jalostusoriillamme. Lortin kasvattajalla, tanskalaisella Downhill-siittolla olisi ollut monta upeaa oria tarjolla, mutta lähes kaikkien suvusta löytyi samat vanhemmat kuin Lortilta. Tällä kertaa tahdoimme hiukan erityyppisiä sukulinjoja ja päädyimme pienoisen harkinnan jälkeen suomalaiseen Koivulehdon Rebel-nimiseen nyffinuorukaiseen. Rebel hurmasi meidät ponimaisen symppiksellä olemuksella, oriin ilme oli samaan aikaan niin viaton ja veikeä että väkisinhän siihen ihastui. Rebel oli myös mukavan oloinen ratsastaa, vaikka viisivuotias oripoika melkoisen pörheänä esiintyikin koeratsastuksessa. Kuitenkin se oli kovin nöyrä sekä yritteliäs, ja ylitti esteet aivan samanmoisella palavalla innolla kuin Lorttikin.
Rebel on meillä nyt viikon verran saanut kotiutua paikkoihin ja ekoihin kisoihin ollaan menossa jo huomenna - naapuritallin esteharkkarit on oiva paikka oriille käydä nuuhkimassa kisavilinöitä. Lotta ratsastaa vielä näissä kisoissa "Peetua" mutta ehkäpä tulevaisuudessa oriin satulaan kiipeää uutta kisaponia odotteleva Lola. Peetun lisäksi huomisissa kisoissa starttailee muitakin Katiksen ratsukoita, joten peukut pystyyn! =)
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Kyvyt esiin-kilpailua
Tänä viikonloppuna Katajakulman tallille kokoontui kymmenkunta nuorta ponia tukijoukkoineen mittelöimään "huhtikuun kyvyt esiin-voittaja" tittelistä, joka jaettiin jokaisen ikäluokkansa parhaalle. Hieman perinteestämme poiketen kilpailu oli avoinna kaikilla isoille urheiluponeille, yleensä kun olemme mukaan ottaneet vain new forest-poneja. Näin pääsimme vähän näkemään myös muun rotuisia poneja ja kokeilemaan kuinka nyffimme näille pärjäävät!
Lauantai aloitettiin rakennearvostelun merkeissä ja sen jälkeen maneesiin koottiin irtohypytyskuja jossa ponit pääsivät estelahjojaan esittelemään. Sunnuntaiaamuna jatkettiin kaikkien ponien liikekatsauksella jossa suurin osa poneista esitettiin hyvin ammattimaisesti maasta käsin. Viimeisenä arvosteluvuorossa olivat nelivuotiaiden ponien ratsastusosuudet, jossa ponin tuli esittää kaikki kolme askellajia ratsastajan kanssa. Tässä ratsastuskokeessa arvioitiin vain ponin ratsastettavuutta ja yhteistyöhalukkuutta. Ratsastuskokeen jälkeen viikonloppu hupentui palkitsemistilaisuuteen jossa ikäluokkiensa parhaimmisto sitten vihdoin julkistettiin.
2-vuotiaden ponien luokka olisi voinut kulkea nimellä "ratsuponitammojen luokka" sillä kaikki kolme osanottajaa olivat ratsuponitammoja. Näistä siroista ja urheilullisista poneista voiton vei Délicieuse Nefere joka vakuutti tuomarit kaikilla osa-alueilla, ja ikäluokkansa parhaan tittelin lisäksi sai vielä erikoismaininnat "parhaat liikkeet" ja "lupaavin esteponi". Nefere jätti reilun pistevaran toiseksi tulleeseen Délicieuse Gimmiakis-tammaan joka palkittiin parhaasta rakenteestaan.
3-vuotiaden luokka oli nf-ponien ystävälle sydäntä lämmittävää seurattavaa, kaikki kolme ponia edustivat kyseistä rotua. Ja hienostipa myös edustivat, sillä luokassa jaettiin huimia pistemääriä kaikille kolmelle ponille. Tämän luokan palkinnot vietiin täysin Koivulehdon tilan nimiin, luokkavoiton vei tilan kasvatti Koivulehdon Valerie ja kaikki kunniamaininnat myönnettiin myös Koivulehdon kasvateille - niin että voittajatamma Valeria palkittiin parhaasta rakenteesta ja toiseksi tullut ori Koivulehdon Rebel palkittiin parhaana suoritusponina parhaiden liikkeidensä ja estepisteidensä ansiosta. Tässä luokassa nähtiin myös Katajakulman edustaja, Kulman Melinda jonka napsi tasaisesti pisteitä kaikista osa-alueista, muttei aivan yltänyt voittajaponien tasolle.
4-vuotiadein luokassa nähtiin jo hiukan laajempaa rotuvalikoimaa, kun osallistuneet ponit koostuivat connemarasta, welsh part bredistä ja parista muusta eri sektion welsh-ponista. Nelivuotiaiden voittajaksi selviytyi connemaratamma Isabella joka nappasi estearvostelusta huimat 27 pistettä - ja oli ylivoimaisesti ikäluokkansa lupaavin esteponi. Kakkossijalle kruunattiin welsh mountain ori Citru's Gigolo sekä kolmannelle sijalle samalta kasvattajalta Citru's Chérie. Loput arvonimet jakautuivatkin tämän Citru's kaksikon kesken niin, että Gigolo sai maininnan parhaista liikkeistään ja Chérie-tamma parhaasta rakenteestaan.
Katajakulman kisajärjestäjillä oli ainakin erittäin kiva poniviikonloppu, toivottavasti myös te kilpailijat viihdyitte - ja tulette toistekin meille kilpailemaan! Seuraavat kilpailut meillä käydään 16.huhtikuuta new forest-ponien rotunäyttelyn parissa, tervetuloa!
Lauantai aloitettiin rakennearvostelun merkeissä ja sen jälkeen maneesiin koottiin irtohypytyskuja jossa ponit pääsivät estelahjojaan esittelemään. Sunnuntaiaamuna jatkettiin kaikkien ponien liikekatsauksella jossa suurin osa poneista esitettiin hyvin ammattimaisesti maasta käsin. Viimeisenä arvosteluvuorossa olivat nelivuotiaiden ponien ratsastusosuudet, jossa ponin tuli esittää kaikki kolme askellajia ratsastajan kanssa. Tässä ratsastuskokeessa arvioitiin vain ponin ratsastettavuutta ja yhteistyöhalukkuutta. Ratsastuskokeen jälkeen viikonloppu hupentui palkitsemistilaisuuteen jossa ikäluokkiensa parhaimmisto sitten vihdoin julkistettiin.
2-vuotiaden ponien luokka olisi voinut kulkea nimellä "ratsuponitammojen luokka" sillä kaikki kolme osanottajaa olivat ratsuponitammoja. Näistä siroista ja urheilullisista poneista voiton vei Délicieuse Nefere joka vakuutti tuomarit kaikilla osa-alueilla, ja ikäluokkansa parhaan tittelin lisäksi sai vielä erikoismaininnat "parhaat liikkeet" ja "lupaavin esteponi". Nefere jätti reilun pistevaran toiseksi tulleeseen Délicieuse Gimmiakis-tammaan joka palkittiin parhaasta rakenteestaan.
3-vuotiaden luokka oli nf-ponien ystävälle sydäntä lämmittävää seurattavaa, kaikki kolme ponia edustivat kyseistä rotua. Ja hienostipa myös edustivat, sillä luokassa jaettiin huimia pistemääriä kaikille kolmelle ponille. Tämän luokan palkinnot vietiin täysin Koivulehdon tilan nimiin, luokkavoiton vei tilan kasvatti Koivulehdon Valerie ja kaikki kunniamaininnat myönnettiin myös Koivulehdon kasvateille - niin että voittajatamma Valeria palkittiin parhaasta rakenteesta ja toiseksi tullut ori Koivulehdon Rebel palkittiin parhaana suoritusponina parhaiden liikkeidensä ja estepisteidensä ansiosta. Tässä luokassa nähtiin myös Katajakulman edustaja, Kulman Melinda jonka napsi tasaisesti pisteitä kaikista osa-alueista, muttei aivan yltänyt voittajaponien tasolle.
4-vuotiadein luokassa nähtiin jo hiukan laajempaa rotuvalikoimaa, kun osallistuneet ponit koostuivat connemarasta, welsh part bredistä ja parista muusta eri sektion welsh-ponista. Nelivuotiaiden voittajaksi selviytyi connemaratamma Isabella joka nappasi estearvostelusta huimat 27 pistettä - ja oli ylivoimaisesti ikäluokkansa lupaavin esteponi. Kakkossijalle kruunattiin welsh mountain ori Citru's Gigolo sekä kolmannelle sijalle samalta kasvattajalta Citru's Chérie. Loput arvonimet jakautuivatkin tämän Citru's kaksikon kesken niin, että Gigolo sai maininnan parhaista liikkeistään ja Chérie-tamma parhaasta rakenteestaan.
Katajakulman kisajärjestäjillä oli ainakin erittäin kiva poniviikonloppu, toivottavasti myös te kilpailijat viihdyitte - ja tulette toistekin meille kilpailemaan! Seuraavat kilpailut meillä käydään 16.huhtikuuta new forest-ponien rotunäyttelyn parissa, tervetuloa!
Uusi kilpuri
Vihdoinkin kilpailurintamalla alkaa näyttää valoisalta omaltakin osalta kun nuoren KK Classicon rinnalle saapui toinen kilpahevonen, vähän kokeneempi ja tasaisempi ruuna Hålgardden's Renegade. Tälläisestä isompien luokkien hepasta olen haaveillut Arielin lähdöstä asti, kisahinku kun itsellänikin kun vain kasvaa mitä paremmin omat oppilaat kisoissa pärjää.
Rahaa kun ei tuhlattavaksi asti ole ikinä meillä ollut, ei tälläkään kertaa saatu sitä kansainvälisiä 160cm luokkia hypännyttä huippukilpuria. Lähelle kuitenkin päästiin kun saimme lähes pilkkahintaan ostettua 9-vuotiaan fwb-ruunan "Ressun" joka oli kilpaillut hyvin tuloksin 140cm luokkia. Ruunalla oli kuitenkin takanaan parin vuoden kisatauko, jonka aikana ruuna oli ollut vain harrasteratsuna ja paras kisaterä oli vähän päässyt hukuksiin. Koeratsastuksessa Ressu kuitenkin vakuutti sympaatisella, yritteliäällä ja sinnikkäällä olemuksellaan eikä sitä ostopäätöstä sitten sen jälkeen enää pahemmin harkittu. Tästä tulisi uusi isojen luokkien hyppääjäni!
Kovat treenit kisakautta varten aloitellaan heti kun Ressu on vähän kotiutunut, ja toivottavasti eka kisastartti päästään tekemään vielä ennen aktiivisimman kisakauden alkua.
Rahaa kun ei tuhlattavaksi asti ole ikinä meillä ollut, ei tälläkään kertaa saatu sitä kansainvälisiä 160cm luokkia hypännyttä huippukilpuria. Lähelle kuitenkin päästiin kun saimme lähes pilkkahintaan ostettua 9-vuotiaan fwb-ruunan "Ressun" joka oli kilpaillut hyvin tuloksin 140cm luokkia. Ruunalla oli kuitenkin takanaan parin vuoden kisatauko, jonka aikana ruuna oli ollut vain harrasteratsuna ja paras kisaterä oli vähän päässyt hukuksiin. Koeratsastuksessa Ressu kuitenkin vakuutti sympaatisella, yritteliäällä ja sinnikkäällä olemuksellaan eikä sitä ostopäätöstä sitten sen jälkeen enää pahemmin harkittu. Tästä tulisi uusi isojen luokkien hyppääjäni!
Kovat treenit kisakautta varten aloitellaan heti kun Ressu on vähän kotiutunut, ja toivottavasti eka kisastartti päästään tekemään vielä ennen aktiivisimman kisakauden alkua.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Aprillia!
Eilen aprillipäivänä kantavana ollut Marble järjesti meille ihan kunnon aprilliyllätyksen käynnistämällä varsomisensa aamuneljältä. Hetken sain Reettaa sängyn pohjalta herätellä ennenkuin molemmat rynnättiin tallia kohden. Reetta ei kyllä muistanut minkään valtakunnan aprillipäivää, joten tätä voisi käyttää ensi vuonna kunnon aprillipilana...
Meille syntyi sitten varsin vauhdilla lähes musta tammavarsa jolla oli selkeästi isältä peritty nätti tähti otsaa koristamassa. Nimeä ei tällä kertaa jouduttu sen pidempään pohtimaan, vaan yksimielisesti päätimme että tammasta tulee Kulman April, syntyihän se juuri huhtikuun ensimmäisenä päivänä! Monet tallitytötkin luulivat varsan olevan aprillipila kun Reetan kanssa hehkutimme Marblen varsoneen - yllätys taisi siis olla melkoinen kun karsinasta kurkistelikin ihka oikea varsa ;)
Kun tänään sitten meitä hellittiin vielä ihanan lämpöisellä kevätauringolla pääsi Aprilli ja Marble vähän ulkoilemaan. On suloista huomata kuinka prinsessamaisesta Marblesta muuttui yhdessä yössä huolehtiva, lempeä äiti joka ei ulkoilureissulla meinannut päästää varsaa mihinkään viereltään.
Aprillin synnyttyä meillä tallissa asustelee nyt kolme pikkuvarsaa - Aprillin lisäksi vuotiaat orivarsat Kulman Fabriano ja KK Blizzard (molemmat orit myynnissä), eikä ihan hetkeen ole lisää varsoja tulossa. Seuraavat varsat syntyvät luultavasti vasta kesä-heinäkuun puolella, meiltä kun ensi kuussa lähtee muutama tamma ihan Englantiin asti astutettavaksi...
Meille syntyi sitten varsin vauhdilla lähes musta tammavarsa jolla oli selkeästi isältä peritty nätti tähti otsaa koristamassa. Nimeä ei tällä kertaa jouduttu sen pidempään pohtimaan, vaan yksimielisesti päätimme että tammasta tulee Kulman April, syntyihän se juuri huhtikuun ensimmäisenä päivänä! Monet tallitytötkin luulivat varsan olevan aprillipila kun Reetan kanssa hehkutimme Marblen varsoneen - yllätys taisi siis olla melkoinen kun karsinasta kurkistelikin ihka oikea varsa ;)
Kun tänään sitten meitä hellittiin vielä ihanan lämpöisellä kevätauringolla pääsi Aprilli ja Marble vähän ulkoilemaan. On suloista huomata kuinka prinsessamaisesta Marblesta muuttui yhdessä yössä huolehtiva, lempeä äiti joka ei ulkoilureissulla meinannut päästää varsaa mihinkään viereltään.
Aprillin synnyttyä meillä tallissa asustelee nyt kolme pikkuvarsaa - Aprillin lisäksi vuotiaat orivarsat Kulman Fabriano ja KK Blizzard (molemmat orit myynnissä), eikä ihan hetkeen ole lisää varsoja tulossa. Seuraavat varsat syntyvät luultavasti vasta kesä-heinäkuun puolella, meiltä kun ensi kuussa lähtee muutama tamma ihan Englantiin asti astutettavaksi...
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Alkuvuoden kuulumisia
Niin siinä taas on käynyt, että viimeiset pari kuukautta vierähtivät ohi sellaista vauhtia että blogiin ei ehditty yhden yhtä merkintää raapustaa. No, toivotaan että nyt kevään saapuessa ehdittäisiin tallin kuulumisia vähän tännekin kirjoitella - meidän tallilla on näet koko talven tapahtunut kaikenmoista, eikä tapahtumien ole ainakaan tarkoitus vähentyä kesää kohden!
Tänä vuonna meille on syntynyt jo kaksi aivan ihanaa ja ainutlaatuisen upeaa varsaa. Eka varsa oli söpön ponimainen "Nalle" jonka viralliseksi nimeksi sitten pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen tuli Kulman Fabriano - ihan vain siltä varalta että tästä tulisi meidän uusi, upea jalostusoriimme niin pitäisi nimenkin olla hiukan hienompi. Nalle sukutaulusta löytyy kimppu hienoja poneja, isä KK Uuno on aivan omaa luokkaansa oleva kisaponi ja Nallen isänisä ehkä vielä hiukan hienompi - kestosuosikkini Downhill Loreno nimittäin. Emä on tallin luottovoittoponi, Östevis Nori. Energisestä ja pirtsakasta suvustaan huolimatta Nalle on oikea laiskimus, se ei mielellään liiku yhtään ylimääräistä askelta vaan möllöttelee tyytyväisenä paikallaan. Ekat näyttelyharjoituksetkin tehtiin niin että joku tallitytöistä juoksi raviosuudella kauraämpärin kanssa edellä, jotta Nalleen saatiin edes vähän vauhtia.
Toinen meille syntynyt varsa oli nuoren kilpaponimme Bacardi Blanchen esikoinen, isänä tällä varsalla oli tanskalainen tuontiponi Downhill Damarrow joka ehti majailla Katajakulmassa harmittavan vähän ennen uuteen kotiin muuttoa. Tämä rautias poniori syntyi meille hurjan lumimyrskun aikaan joten nimeksi vääntyi sulavasti KK Blizzard. Blizzard on ihan mielettömän ihana ja siltä tuntuu löytyvän sellainen raviliike josta moni poni voi vaan haaveilla. Molemmat orivarsat ovat ainakin alustavasti myynnissä, vaikka kovasti olemmekin miettineet mitenkä molemmat saisi mahtumaan täpötäyteen talliimme. Nalle näet olisi aivan loistava tuntiponi ja Blizzard voisi sujuvasti siirtyä jalostuosriinpaikalle sitten kun Dowhnill Lorenon on aika siirtyä vihreimmille laitumille.
Varsauutisten lisäksi Katajakulmassa ei ole sen suurempia mullistuksia tapahtunut. Tunnit meillä on pyörinyt tammikuusta asti aktiivisesti ja etenkin edustusjoukkue on kovasti treenaillut - vaikka kisoissa olemme ehkä näyttäytyneet hiukan normaalia vähemmän. Nyt kevään koittaessa on kuitenkin kisakalenteria alettu kiivaasti täytellä jotta sekä hepat että ratsastajat pääsevät kunnon kisavireeseen siihen mennessä, kun varsinainen kesäkisakausi alkaa. Myös Lotta on kunnostautunut kilparadoilla KK Classicon kanssa, ja nyt kuulemma uutta kisahevosta olisi etsinnässä...
Tänä vuonna meille on syntynyt jo kaksi aivan ihanaa ja ainutlaatuisen upeaa varsaa. Eka varsa oli söpön ponimainen "Nalle" jonka viralliseksi nimeksi sitten pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen tuli Kulman Fabriano - ihan vain siltä varalta että tästä tulisi meidän uusi, upea jalostusoriimme niin pitäisi nimenkin olla hiukan hienompi. Nalle sukutaulusta löytyy kimppu hienoja poneja, isä KK Uuno on aivan omaa luokkaansa oleva kisaponi ja Nallen isänisä ehkä vielä hiukan hienompi - kestosuosikkini Downhill Loreno nimittäin. Emä on tallin luottovoittoponi, Östevis Nori. Energisestä ja pirtsakasta suvustaan huolimatta Nalle on oikea laiskimus, se ei mielellään liiku yhtään ylimääräistä askelta vaan möllöttelee tyytyväisenä paikallaan. Ekat näyttelyharjoituksetkin tehtiin niin että joku tallitytöistä juoksi raviosuudella kauraämpärin kanssa edellä, jotta Nalleen saatiin edes vähän vauhtia.
Toinen meille syntynyt varsa oli nuoren kilpaponimme Bacardi Blanchen esikoinen, isänä tällä varsalla oli tanskalainen tuontiponi Downhill Damarrow joka ehti majailla Katajakulmassa harmittavan vähän ennen uuteen kotiin muuttoa. Tämä rautias poniori syntyi meille hurjan lumimyrskun aikaan joten nimeksi vääntyi sulavasti KK Blizzard. Blizzard on ihan mielettömän ihana ja siltä tuntuu löytyvän sellainen raviliike josta moni poni voi vaan haaveilla. Molemmat orivarsat ovat ainakin alustavasti myynnissä, vaikka kovasti olemmekin miettineet mitenkä molemmat saisi mahtumaan täpötäyteen talliimme. Nalle näet olisi aivan loistava tuntiponi ja Blizzard voisi sujuvasti siirtyä jalostuosriinpaikalle sitten kun Dowhnill Lorenon on aika siirtyä vihreimmille laitumille.
Varsauutisten lisäksi Katajakulmassa ei ole sen suurempia mullistuksia tapahtunut. Tunnit meillä on pyörinyt tammikuusta asti aktiivisesti ja etenkin edustusjoukkue on kovasti treenaillut - vaikka kisoissa olemme ehkä näyttäytyneet hiukan normaalia vähemmän. Nyt kevään koittaessa on kuitenkin kisakalenteria alettu kiivaasti täytellä jotta sekä hepat että ratsastajat pääsevät kunnon kisavireeseen siihen mennessä, kun varsinainen kesäkisakausi alkaa. Myös Lotta on kunnostautunut kilparadoilla KK Classicon kanssa, ja nyt kuulemma uutta kisahevosta olisi etsinnässä...
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Esittelyssä Team KK
Vihdosta viimein saadaan julkaistuksi tämä Team Katajakulmalaisten esittely :)
JOHANNA RANTANEN, estejoukkue
Viisitoistavuotias Johanna on meidän talliporukan nörtti. Tummatukkainen, vakavakasvoinen tyttö taitaa repiä jokaisesta kokeestaan vähintään kympin, on aina ajoissa joka paikassa ja tekee kaikki työt viimeisen päälle huolella. Näistä ominaisuuksista ei varmasti ole haittaa kun Johanna on uhannut peruskoulun ja lukion jälkeen opiskella eläinlääkäriksi.
Ratsastajana kertakaikkisen taitava. Johanna ratsastaa eleettömän kauniisti ja rauhallisesti ja tuleekin parhaiten toimeen herkkien hevosten kanssa. Vaikka sileällä ratsastus sujuu hyvin, on esteet kuitenkin enemmän Johanna laji, vaikka monet ihmettelevätkin miten näin hiljainen tyttö voi ratsastaa kylmäpäisesti huiman kokoisia esteratoja ja tehdä mielettömän tiukkoja uusintaratoja. Johanna vuokraa meidän tallin Lorenoa ja sen lisäksi ratsastaa edustusjoukkuessaa Blanchea, menestystä on tullut Lortilla jopa 120cm luokissa.
ANNIINA RAJALA, estejoukkue
Anniina on Johannan vastakohta. Villi blondi puhua pälpättää jatkuvasti, unohtelee asioita eikä ole varmastikaan ikinä ajoissa. Tästä huolimatta Anniina on yksi Lotan luottoihmisistä, tyttö tulee toimeen hankalien hevosten sekä ihmisten kanssa ja tuntuu oikeasti nauttivan kaikista vastenmielisimmistäkin tallihommista - kuka oikeasti tahtoo siivota kaikki tallin karsinat yksin tai haravoida pihaa vapaaehtoisesti?
Anniina on meidän tallilla nimetty hankalien tammojen ratsastajaksi. Kukaan ei todellakaan tiedä, mistä tälläinen erityiskyky on peräisin mutta kaikista tempperamenttisimmät ja tuittupäisimmätkin poniyksilöt ovat parin ratsastuskerran jälkeen sulaa vahaa Anskun käsissä. Ehkä tytön ehdoton päättäväisyys ja rohkea ratsastustyyli vaikuttavat asiaan. Ansku paneutuu ratsastukseen aina huolella ja jaksaa jäädä tunnin jälkeen pohtimaan hyviä ja huonoja puolia vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Tytön menestysratsu Marmoon's Melinda kuoli viime vuoden puolella ja tällä hetkellä Anniina ratsastaa omaa kasvattiamme Kulman Marblea - erinomaisella menestyksellä, he napsivat voittoja tasaisesti 100-110cm luokista.
ALEXANDRA KATAJA, estejoukkue
Alexandra on tiimimme uusin tulokas, huomasimme Allun lahjakkuuden kun hän ilmestyi tavallisille tunneilla ja pian anelimme häntä liittymään joukkueeseemme. Neljätoistavuotias on perinteinen suomineito, vaaleat pitkät hiukset ja ällistyttävän siniset silmät. Joskus Alexandra saakin kuulla vaaleasta hiusväristään esittäessään typeriä kysymyksiä tai puhuessaan outoja juttujaan.
Alexandra ratsastaa tehokkaasti ja saa pahimmatkin laiskuriponit liikkeelle ja ruotuun. Joskus välillä ratsastus on niin tehokasta, että kuumakalleponit meinaavat hypätä nahoistaan kuumuessaan. Alexandra on tunnollinen tallityttökin, vaikka välillä aikaa taitaa kulua enemmän siihen höpöttelyyn kuin hommien hoitamiseen. Alexandra on voittanut puolelleen sympaattisen Onniponin ja ratsukko tähyääkin tänä vuonna vähän isommille esteradoille.
LOLA NILSSEN, estejoukkue
Lola on vaahtosammuttimen kokoinen, mutta silti hyvin näkyvä persoona. Lola naureskelee jatkuvasti niin että kiharainen hiuspilvi vain hetkuu ja tallikäytävillä raikuu. Espanjalainen veri virtaa vahvasti Lolan suvussa ja tyttö espanjalaiseen tapaan puhuu erittäin paljon, todella äänekkäästi ja usein jopa muiden ihmisten päälle. Ei pidä siis hätkähtää jos tallikäytävillä kajahtavan "Lola, turpa kiinni!" komennon seurauksena tyttö vain hymyilee aurinkoisesti.
Lola on viimeaikoina kokenut ratsastajaurallaan vähän takaiskuja kun hänen ykkösmenestysponinsa Fiolda jouduttiin myymään eikä tytön käyttöön jäänyt enää yhtä potentiaalista ja taitavaa esteponia. Lola kuitenkin osoitti jälleen kerran sinnikkyyttä ja positiivista elämänasennettaan jatkaen työskentelyä hiukan vaatimattomimpien ponien kanssa. Nyt Lola voikin ylpeästi ottaa kunnian KK Unskin estemenestyksestä ja siitä kuinka laiskanpullea tuntiponi nousi esteratojen kuninkaaksi. Seuraavaksi Lolan projektina on saattaa kilparadoille veikeä Östevis Nori joka pikkuhiljaa palailee varsalomalta.
JENNA "JENSKU" VUORIKYLÄ, koulujoukkue
Hento, enkelimäiset kasvot omistava Jensku on talliporukan monilahjakkuus. Sen lisäksi että hevoshommat sujuvat hienosti, omaa tyttö erityistä lahjakkuutta muun muuassa myös laulamiseen ja piirtämiseen, mistä voimme tietenkin hyötyä vaikkapa mainoksia tai esitteitä laadittaessa.
Jensku tulee toimeen erinomaisesti kevyiden ja sirojen ratsujen kanssa, koska tytön ratsastus ja avut ovat niin kevyitä, että laiskempi ratsu ei korvaansakaan niille lotkauta. Erinomaista työtä Jensku on tehnyt Lotan Tito-ruunan kanssa, jonka selkään vain harvat ja valitut päästään - ja jonka selässä vielä harvempi onnistuu suoritumaan kouluradoista kunnialla läpi.
IRA LOUHELA, koulujoukkue
Ira on rauhallinen, vähän hiljainen ja välillä jopa vähän vakavamielinen. Käytännöllinen Ira ei ryntää suinpäin mukaan muiden tyttöjen hullunkurisiin ideoihin, vaan seurailee mielummin sivusta ja esittää lopulta sarkastisia kommenteja siitä, kuinka olisi ollut hyvä hiukan ensin miettiä ja harkita ennen ideoiden toteuttamista.
Iran ratsastuksessa vahvin alue on tytön istunta. Näyttää siltä että Ira ei hevosen selkään noustessaan tee yhtään mitään, mutta silti jokainen poni on muutaman kierroksen jälkeen aivan erinäköinen, rento ja pyöreässä muodossa. Ira on tällä hetkellä pisimpään kuulunut koulujoukkueeseemme ja saavutti aikoinaan loistavaa menestystä Lilli-ponilla. Lilli-ponin nukkuessa pois vastaavanlaista kisatykkiä ei Iralle heti löytänyt, mutta nyt kun alla on lupaava Ravardao-ruuna, voi kaikki olla mahdollista.
KARITA ALHONEN, koulujoukkue
Pitkänhuiskea Karita on yksi talliporukamme viisaista ja rauhallisista henkilöistä. Karita osaa muiden innostuessa vähän rauhoitella tyttöporukkaa, mutta tarvittaessa tarttuu hyvään ideaan ja alkaa tarmokkaasti viedä sitä eteenpäin. Karitan käytännöllisyyden ansiosta meillä on muunmuuassa edustusjoukkuelaisten ylläpitämä kahvio.
Karitan ratsastusura on klassinen tarina siitä, kuinka esteratsastajasta muuttuikin pesunkestävä kouluratsastaja. Karita menestyi esteillä pikkuluokissa ihan kivasti, mutta isompia esteitä treenaillessa myönsi korkeiden esteiden ihan oikeasti hirvittävän. Näin kunniahimoinen ratsastaja siirtyi kouluratsastuksen pariin ja onkin nopeasti päässyt mukaan koulujoukkueeseemme. Karita soveltuu erinomaisesti pikkaisen kookkaampien ratsujen selkään, sillä pitkät jalat takavat hyvän tuntuman pyöreämmänkin vatsan ympärille. Tämän vuoden alusta alken Karita on totuttu näkemään tallimme kookkaimman ratsun, L'Houdinin selässä ja pari on käynnistellyt yhteistyötään myös kilparatojen puolella.
MILLA ALHONEN, koulujoukkue
Kolmetoistavuotias Milla on tiimimme nuorikko ja murtaa tehokkaasti myyttiä siitä, ette kouluratsastajat ovat siistejä, viisaita ja rauhallisia tyyppejä. Milla on kiistatta sotkuisin joukkuelaisemme, ratsastuskamppeet yleensä löytävät omille paikoilleen mutta taukohuoneessa eväspaperit, luetut lehdet ja tytön vaihtovaatteet lojuvat ties missä.
Milla aloitti koulujoukkueessa ponilla, joka ei tehnyt hommaa taatusti helpoksi - nimittäin Tiptoella. Tämä villi esteviikari ei meinannut millään asettua kouluaitojen sisäpuolelle, mutta sitkeän työskentelyn tuloksena alkoi Topikin taipumaan koulukiemuroihin. Nyt meillä on Millalle etsinnässä seuraava poni, jolla olisi sitten helpompi päästä vielä edistymään ja etenemään.
JOHANNA RANTANEN, estejoukkue
Viisitoistavuotias Johanna on meidän talliporukan nörtti. Tummatukkainen, vakavakasvoinen tyttö taitaa repiä jokaisesta kokeestaan vähintään kympin, on aina ajoissa joka paikassa ja tekee kaikki työt viimeisen päälle huolella. Näistä ominaisuuksista ei varmasti ole haittaa kun Johanna on uhannut peruskoulun ja lukion jälkeen opiskella eläinlääkäriksi.
Ratsastajana kertakaikkisen taitava. Johanna ratsastaa eleettömän kauniisti ja rauhallisesti ja tuleekin parhaiten toimeen herkkien hevosten kanssa. Vaikka sileällä ratsastus sujuu hyvin, on esteet kuitenkin enemmän Johanna laji, vaikka monet ihmettelevätkin miten näin hiljainen tyttö voi ratsastaa kylmäpäisesti huiman kokoisia esteratoja ja tehdä mielettömän tiukkoja uusintaratoja. Johanna vuokraa meidän tallin Lorenoa ja sen lisäksi ratsastaa edustusjoukkuessaa Blanchea, menestystä on tullut Lortilla jopa 120cm luokissa.
ANNIINA RAJALA, estejoukkue
Anniina on Johannan vastakohta. Villi blondi puhua pälpättää jatkuvasti, unohtelee asioita eikä ole varmastikaan ikinä ajoissa. Tästä huolimatta Anniina on yksi Lotan luottoihmisistä, tyttö tulee toimeen hankalien hevosten sekä ihmisten kanssa ja tuntuu oikeasti nauttivan kaikista vastenmielisimmistäkin tallihommista - kuka oikeasti tahtoo siivota kaikki tallin karsinat yksin tai haravoida pihaa vapaaehtoisesti?
Anniina on meidän tallilla nimetty hankalien tammojen ratsastajaksi. Kukaan ei todellakaan tiedä, mistä tälläinen erityiskyky on peräisin mutta kaikista tempperamenttisimmät ja tuittupäisimmätkin poniyksilöt ovat parin ratsastuskerran jälkeen sulaa vahaa Anskun käsissä. Ehkä tytön ehdoton päättäväisyys ja rohkea ratsastustyyli vaikuttavat asiaan. Ansku paneutuu ratsastukseen aina huolella ja jaksaa jäädä tunnin jälkeen pohtimaan hyviä ja huonoja puolia vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Tytön menestysratsu Marmoon's Melinda kuoli viime vuoden puolella ja tällä hetkellä Anniina ratsastaa omaa kasvattiamme Kulman Marblea - erinomaisella menestyksellä, he napsivat voittoja tasaisesti 100-110cm luokista.
ALEXANDRA KATAJA, estejoukkue
Alexandra on tiimimme uusin tulokas, huomasimme Allun lahjakkuuden kun hän ilmestyi tavallisille tunneilla ja pian anelimme häntä liittymään joukkueeseemme. Neljätoistavuotias on perinteinen suomineito, vaaleat pitkät hiukset ja ällistyttävän siniset silmät. Joskus Alexandra saakin kuulla vaaleasta hiusväristään esittäessään typeriä kysymyksiä tai puhuessaan outoja juttujaan.
Alexandra ratsastaa tehokkaasti ja saa pahimmatkin laiskuriponit liikkeelle ja ruotuun. Joskus välillä ratsastus on niin tehokasta, että kuumakalleponit meinaavat hypätä nahoistaan kuumuessaan. Alexandra on tunnollinen tallityttökin, vaikka välillä aikaa taitaa kulua enemmän siihen höpöttelyyn kuin hommien hoitamiseen. Alexandra on voittanut puolelleen sympaattisen Onniponin ja ratsukko tähyääkin tänä vuonna vähän isommille esteradoille.
LOLA NILSSEN, estejoukkue
Lola on vaahtosammuttimen kokoinen, mutta silti hyvin näkyvä persoona. Lola naureskelee jatkuvasti niin että kiharainen hiuspilvi vain hetkuu ja tallikäytävillä raikuu. Espanjalainen veri virtaa vahvasti Lolan suvussa ja tyttö espanjalaiseen tapaan puhuu erittäin paljon, todella äänekkäästi ja usein jopa muiden ihmisten päälle. Ei pidä siis hätkähtää jos tallikäytävillä kajahtavan "Lola, turpa kiinni!" komennon seurauksena tyttö vain hymyilee aurinkoisesti.
Lola on viimeaikoina kokenut ratsastajaurallaan vähän takaiskuja kun hänen ykkösmenestysponinsa Fiolda jouduttiin myymään eikä tytön käyttöön jäänyt enää yhtä potentiaalista ja taitavaa esteponia. Lola kuitenkin osoitti jälleen kerran sinnikkyyttä ja positiivista elämänasennettaan jatkaen työskentelyä hiukan vaatimattomimpien ponien kanssa. Nyt Lola voikin ylpeästi ottaa kunnian KK Unskin estemenestyksestä ja siitä kuinka laiskanpullea tuntiponi nousi esteratojen kuninkaaksi. Seuraavaksi Lolan projektina on saattaa kilparadoille veikeä Östevis Nori joka pikkuhiljaa palailee varsalomalta.
JENNA "JENSKU" VUORIKYLÄ, koulujoukkue
Hento, enkelimäiset kasvot omistava Jensku on talliporukan monilahjakkuus. Sen lisäksi että hevoshommat sujuvat hienosti, omaa tyttö erityistä lahjakkuutta muun muuassa myös laulamiseen ja piirtämiseen, mistä voimme tietenkin hyötyä vaikkapa mainoksia tai esitteitä laadittaessa.
Jensku tulee toimeen erinomaisesti kevyiden ja sirojen ratsujen kanssa, koska tytön ratsastus ja avut ovat niin kevyitä, että laiskempi ratsu ei korvaansakaan niille lotkauta. Erinomaista työtä Jensku on tehnyt Lotan Tito-ruunan kanssa, jonka selkään vain harvat ja valitut päästään - ja jonka selässä vielä harvempi onnistuu suoritumaan kouluradoista kunnialla läpi.
IRA LOUHELA, koulujoukkue
Ira on rauhallinen, vähän hiljainen ja välillä jopa vähän vakavamielinen. Käytännöllinen Ira ei ryntää suinpäin mukaan muiden tyttöjen hullunkurisiin ideoihin, vaan seurailee mielummin sivusta ja esittää lopulta sarkastisia kommenteja siitä, kuinka olisi ollut hyvä hiukan ensin miettiä ja harkita ennen ideoiden toteuttamista.
Iran ratsastuksessa vahvin alue on tytön istunta. Näyttää siltä että Ira ei hevosen selkään noustessaan tee yhtään mitään, mutta silti jokainen poni on muutaman kierroksen jälkeen aivan erinäköinen, rento ja pyöreässä muodossa. Ira on tällä hetkellä pisimpään kuulunut koulujoukkueeseemme ja saavutti aikoinaan loistavaa menestystä Lilli-ponilla. Lilli-ponin nukkuessa pois vastaavanlaista kisatykkiä ei Iralle heti löytänyt, mutta nyt kun alla on lupaava Ravardao-ruuna, voi kaikki olla mahdollista.
KARITA ALHONEN, koulujoukkue
Pitkänhuiskea Karita on yksi talliporukamme viisaista ja rauhallisista henkilöistä. Karita osaa muiden innostuessa vähän rauhoitella tyttöporukkaa, mutta tarvittaessa tarttuu hyvään ideaan ja alkaa tarmokkaasti viedä sitä eteenpäin. Karitan käytännöllisyyden ansiosta meillä on muunmuuassa edustusjoukkuelaisten ylläpitämä kahvio.
Karitan ratsastusura on klassinen tarina siitä, kuinka esteratsastajasta muuttuikin pesunkestävä kouluratsastaja. Karita menestyi esteillä pikkuluokissa ihan kivasti, mutta isompia esteitä treenaillessa myönsi korkeiden esteiden ihan oikeasti hirvittävän. Näin kunniahimoinen ratsastaja siirtyi kouluratsastuksen pariin ja onkin nopeasti päässyt mukaan koulujoukkueeseemme. Karita soveltuu erinomaisesti pikkaisen kookkaampien ratsujen selkään, sillä pitkät jalat takavat hyvän tuntuman pyöreämmänkin vatsan ympärille. Tämän vuoden alusta alken Karita on totuttu näkemään tallimme kookkaimman ratsun, L'Houdinin selässä ja pari on käynnistellyt yhteistyötään myös kilparatojen puolella.
MILLA ALHONEN, koulujoukkue
Kolmetoistavuotias Milla on tiimimme nuorikko ja murtaa tehokkaasti myyttiä siitä, ette kouluratsastajat ovat siistejä, viisaita ja rauhallisia tyyppejä. Milla on kiistatta sotkuisin joukkuelaisemme, ratsastuskamppeet yleensä löytävät omille paikoilleen mutta taukohuoneessa eväspaperit, luetut lehdet ja tytön vaihtovaatteet lojuvat ties missä.
Milla aloitti koulujoukkueessa ponilla, joka ei tehnyt hommaa taatusti helpoksi - nimittäin Tiptoella. Tämä villi esteviikari ei meinannut millään asettua kouluaitojen sisäpuolelle, mutta sitkeän työskentelyn tuloksena alkoi Topikin taipumaan koulukiemuroihin. Nyt meillä on Millalle etsinnässä seuraava poni, jolla olisi sitten helpompi päästä vielä edistymään ja etenemään.
Tammikuun tapahtumia
Tammikuun ekat kisat ja kisasijoitukset on käyty napsimassa. Tänä viikonloppuna kisailimme aika lailla loistavalla menestyksellä Hentokorten pienissä kisoissa. Molempina päivinä liekeissä oli tuttuun tapaan Johanna joka voitti molemmat luokat johon osallistui. Eka voitto tuli lauantaina kasikympistä Blanchella, joka ei enää lainkaan arastele kisaesiintymisiä - päinvastoin, se tuntuu yltävän aina parhaimpaansa kisaradalla. Ja toka voitto sitten sunnuntaina 110cm luokasta Lortilla, upeaa nähdä että meidän Lorttimme on ihan huippukunnossa vielä lähes kaksikymppisenä!
Omiin ratoihini ja hevosiini olen enemmän kuin tyytyväinen. Tito on taas löytänyt uusintavireensä ja otti voiton metrisessä luokassa. Ihan mielettömän positiivinen yllätys oli tuontiponimme Damarrowin voitto 90-100cm luokassa, vaikka yhteistyömme on tosi tuoretta teki poni täyden kympin suorituksen. Näiden voittojen lisäksi nappasi Lola ja Unski nimiinsä kakkossijan 80 senttisestä. Toinen tuontiponimme Lissabon osallistui myös 90-100cm luokkaan, mutta sai radalta yhden pudotuksen, jonka ponin ratsastaja otti kyllä täysin omiin nimiinsä - Alexandra kertoi vähän hermoilleensa näin isolla radalla ja tehneensä typerän askelvirheen.
Syntyipä meille tammikuussa myös tämän vuoden eka kasvatti. Östevis Nori varsoi 20. päivä tajuttoman söpön orivarsan jonka isänä on hieno kasvattimme KK Uuno. Aika hassu sattuma, että viime vuoden eka kasvatti syntyi myös kahdeskymmenes päivä... Varsa on todella rauhallinen ja rento tapaus, se ei todellakaan pienestä hätkähdä ja jää paljon mielummin karsinaan makoilemaan kun lähtee ulos riehumaan. Pari kertaa olemmekin jo ehtineet miettiä, miten kaksi näin yliaktiivista ja energista hevosta voi saada näin flegmaattisen varsan. Pitkän pohdinnan jälkeen nimesimme varsan Kulman Fabrianoksi, ihan ekana ajattelimme että Kulman Nalle sopisi tälle kuin nenä päähän mutta kun joku muistutteli että tästähän kaavailtiin sitä tulevaa huippujalostusoria niin tulisi nimenkin olla vähän "hienompi". Näin ollen Nalle jäi vain varsan lempinimeksi.
Sitten tuontiponikuulumisia jos joku blogia lukeva olisi vaikka poneista kiinnostunut. Ihana ponitamma Deedee (Llwyddlane Daffony) on jo löytänyt uuden kodin, vaikka melkein teki mieli pitää tamma kokonaan meillä. Toivottavasti Deedeen ja uuden omistajan yhteistyö lähtee sujumaan hyvin!
Damarrow ja Lissabon osallistuivat ekoihin kisoihinsa Suomessa, kuten tuosta ylempänä jo kerrottiin. Kisat sujuivat tosi kivasti, ja tämän lisäksi ponit ovat tehneet jo pari viikkoa tuntitöitä noin kolme-neljä tuntia viikossa. Täytyy sanoa, että toivon todella ponien löytävän kodin nopeasti sillä muuten näistä luopuminen tulee olemaan mahdotonta. Nyt olen jo miettynyt mahtuisiko meille yksi jalostusori lisää tai tarvitsisimmeko Lissabonin kaltaista luottoponia tunneille...
Omiin ratoihini ja hevosiini olen enemmän kuin tyytyväinen. Tito on taas löytänyt uusintavireensä ja otti voiton metrisessä luokassa. Ihan mielettömän positiivinen yllätys oli tuontiponimme Damarrowin voitto 90-100cm luokassa, vaikka yhteistyömme on tosi tuoretta teki poni täyden kympin suorituksen. Näiden voittojen lisäksi nappasi Lola ja Unski nimiinsä kakkossijan 80 senttisestä. Toinen tuontiponimme Lissabon osallistui myös 90-100cm luokkaan, mutta sai radalta yhden pudotuksen, jonka ponin ratsastaja otti kyllä täysin omiin nimiinsä - Alexandra kertoi vähän hermoilleensa näin isolla radalla ja tehneensä typerän askelvirheen.
Syntyipä meille tammikuussa myös tämän vuoden eka kasvatti. Östevis Nori varsoi 20. päivä tajuttoman söpön orivarsan jonka isänä on hieno kasvattimme KK Uuno. Aika hassu sattuma, että viime vuoden eka kasvatti syntyi myös kahdeskymmenes päivä... Varsa on todella rauhallinen ja rento tapaus, se ei todellakaan pienestä hätkähdä ja jää paljon mielummin karsinaan makoilemaan kun lähtee ulos riehumaan. Pari kertaa olemmekin jo ehtineet miettiä, miten kaksi näin yliaktiivista ja energista hevosta voi saada näin flegmaattisen varsan. Pitkän pohdinnan jälkeen nimesimme varsan Kulman Fabrianoksi, ihan ekana ajattelimme että Kulman Nalle sopisi tälle kuin nenä päähän mutta kun joku muistutteli että tästähän kaavailtiin sitä tulevaa huippujalostusoria niin tulisi nimenkin olla vähän "hienompi". Näin ollen Nalle jäi vain varsan lempinimeksi.
Sitten tuontiponikuulumisia jos joku blogia lukeva olisi vaikka poneista kiinnostunut. Ihana ponitamma Deedee (Llwyddlane Daffony) on jo löytänyt uuden kodin, vaikka melkein teki mieli pitää tamma kokonaan meillä. Toivottavasti Deedeen ja uuden omistajan yhteistyö lähtee sujumaan hyvin!
Damarrow ja Lissabon osallistuivat ekoihin kisoihinsa Suomessa, kuten tuosta ylempänä jo kerrottiin. Kisat sujuivat tosi kivasti, ja tämän lisäksi ponit ovat tehneet jo pari viikkoa tuntitöitä noin kolme-neljä tuntia viikossa. Täytyy sanoa, että toivon todella ponien löytävän kodin nopeasti sillä muuten näistä luopuminen tulee olemaan mahdotonta. Nyt olen jo miettynyt mahtuisiko meille yksi jalostusori lisää tai tarvitsisimmeko Lissabonin kaltaista luottoponia tunneille...
lauantai 15. tammikuuta 2011
M : Tanskalaisia suoritusponeja
Vihdosta viimein ehdin julkaista vähän tarkempia tietoja näistä Tanskalaisista tuontiponeista, jotka tulivat Suomeen 23.12.2010. Kaikki ponit siis asuvat Katajakulman tallilla, johon niitä on mahdollisuus tulla koeratsastamaan. Niin kauan kun ponit meillä asuvat, tekevät ne kevyesti tuntitöitä ja hankkivat kisakokemusta Suomesta.
DOWNHILL LISSABON
s. 1999
new forest, ruuna
141cm, ruunikko
i. Don Weldoy
e. Larina
ko. HeB, re. 110cm
kisattu Tanskassa kansallisia 100-110cm ratoja, Suomessa ei vielä kisatuloksia.
"Lissabon oli yksi ehdottoman kiinnostava poniehdokas jota paloin halusta päästä koeratsastamaan Tanskaan saapuessani. Olihan se samasta emästä, kuin Katajakulman pitkäaikainen jalostuosri Loreno.
Poni ei luonnossa kuitenkaan ollut erityisen vakuuttava. Se luimisteli kaltereiden takaa jöröjukkamaisesti, eikä osoittanut sen suurempaa kiinnostusta minuun - suhtautui vain viileän etäisesti.
"Lissabon on meidän mörökölli, mutta ikinä ei se ole purrut tai potkinut" Ann-Liza hymyili ja pörrötti tummaa, huolellisesti nypittyä harjaa.
Lissabon ei liikkunutkaan niin häikäisevästi kun olin odottanut kun Downhillin ratsastaja sitä minulle esitteli. Liikkeet olivat tahdikkaat, mutta huippukouluponeille ominainen loiste ja lennokkuus liikkeistä kuitenkin puuttui. Coolin viileästi tasaisessa peräänannosssa kulkeva ruuna kuitenkin suoritti
pohkeenväistöt, laukanvaihdot ja avotaivutukset. Ensimmäisen kerran näin Lissabonin höristävä korvia pari metriä ennen ristikkoestettä. Ruuna nakkeli niskojaan ratsastajan odottaessa askelta, mutta kun ponnistuspaikka löytyi se suuntasi korvat eteenpäin ja liisi viimeiset askeleet esteelle.
Pääsin itse koeratsastamaan Lissabonia seuraavan päivänä. Ensimmäisten askelien aikana tunsin sen että ruuna oli ollut ammattitaitoisen ratsastajan alla koko ikänsä. se vastasi painoapuihin herkästi ja reagoi ratsastajan apuihin nopeasti ja rehellisesti. Esteillä sama miellyttävä fiilis säilyi, ruunalla oli itsellään tarkka estesilmä joten se oli helppo tuoda oikeaan ponnistuspaikkaan. Hyppytyyli ruunalla oli kuitenkin melkoisen omaperäinen, ensimmäistä isompaa okseria ylittäessä ruuna tuntui pysähtyvän kesken hypyn jonka jälkeen se kuitenkin - ikään kuin ilmasta - potkaisi lisää vauhtia.
Lissabon esiintyi myös kansallisissa estekisoissa joita pääsin paikan päälle seuraamaan. Ruunan käytös oli koko ajan ammattimaisen fiksua ja coolia, eikä ruuna sen kummemmin mahdollista jännitystään tai innostustaan näyttänyt. Esteet se kuitenkin ylitti jokaikisen korvat hörössä ja kun tarkasti katsoin, huomasin erikoisen hyppytyylin katsomastakin käsin. Lissabon ponnisti korkealle ylöspäin ja potkaisi kesken hypyn itsensä yli esteestä. Hauskasta tyylistä huolimatta, ruuna selviytyi näistä 110cm korkuisista esteistä vaivattomasti ja vielä niin nopeasti että se oli viides jättikokoisessa (55 osallistujaa) luokassa."
Kuulumisia Suomesta : Lissabon ei ole oikein tuntiratsastajiamme sytyttänyt mörököllimäisyydellään, mutta täytyy myöntää että itse olen ihan myyty tälle kylmän viileälle hapannaamalle. Olenkin lahjonut ponia tykkäämään minusta erilaisten herkkupalojen ansiolla, ja joskus Lissabon jopa höristää korviaan minulle.. Lissabon on toiminut tunneilla erinomaisesti ja tarjonnut haastetta kaikentasoisille ratsastajille.
Kilpailemaan Lissabon aloittaa Alexandran alla viimeistään helmikuussa. Ratsukon tavoitteena on kilpailla vähän koulua ja jonkin verran esteitä jotta ruunalle saadaan kisatuloksia suomestakin.
LLWYDDLANE DAFFONY
synt. 2003
new forest, tamma
134cm, punarautias
i.
e.
ko. vahva heB re. 110cm (yksittäisenä 125cm)
kisattu vain vähän, vaikka rutkasti potentiaalia.
"Ihan mihin käyttötarkoitukseen olet ponia etsimässä, Duffy-Daffy sopii siihen" Ann-Liza esitteli vakuuttavasti pienen, punarautiaan ponitamman. Duffy-Daffyn katse oli valpas, silmissä ilkikurista pilkettä. Näin saman tein tässä pienessä ponissa meidän Nori-tamman.
Duffy-Daffy ei kuitenkaan osoittautunut ihan sellaiseksi luotettavaksi alkeisponiksi joksi olin sen ehtinyt kuvitella. "Se on oikea hölmöläinen eikä mikään tunnu auttavan sen kurissa pitämiseen" Ann-Liza joutui kuitenkin myöntämään kun Duffy-Daffy oli riepotellut minua ympäri pihaa, karannut karsinastaan kun harjasin sitä ja liimannut kavionsa maahan juuri silloin kun ne oli tarkoitus puhdistaa. Ja pieni poni tuntui vain katselevan kaikkea tätä ähkimistäni huvittunut pilke silmissään.
En erityisemmin odottanut ponin ratsastusesittelyä, mutta Ann-Liza vaatimalla vaati että seuraisin Duffy-Daffyn ratsastusnäytöksen. Vastahakoisesti myönnyin, täytyihän ponissa jotakin ihmeellistä olla jos Ann-Liza sen laatuponitalliinsa oli hyväksynyt. Tammalla oli tosi lyhyet askeleet, se tikitti kovaa kyytiä ympäri maneesia kaikissa askellajeissaan ja näytti varsin huvittavalta lisätyissä askellajeissa.
"Mikään kouluponihan tämä ei ole näiden liikkeidensä takia, mutta kaikenmaailman laukanvaihdot ja koululiikkeet onnistuu kyllä hienosti" Ann-Liza vakuutteli kun taipuisa ponineiti esitti laukanvaihdot joka toisella askeleella ja siirtyi siitä sujuvasti sulkutaivutuksiin.
Ponin hyppäämistä oli ilo katsella. Se innostui ihan silminnähden ja halusi ylittää jokaisen esteen tyylikkäästi, puhtaasti ja korkealta. Estetreenien edetessä hämmästykseni sen kuin suureni, tämä minikokoinen Duffy-Daffy suorittu metrikympin radan hipaisematta yhteenkään valtavista oksereista.
"Tämä poni on syntynyt jouset jaloissa" minulle vakuuteltiin kun yksi oksereista nostettiin 120 senttimetrin korkeudelle. "Nyt Duffy-Daffy vastaa alkaa hypätä" Ann-Liza virnisti kun poni lähestyi lähes itsensä kokoista estettä määrätietoisesti, ponnisti kevyesti ja oli hetkessä esteen toisella puolella."
Kuulumisia Suomesta : "Deedee" lisänimen saanut tamma on päässyt nopeasti mukaan talliporukkaan. Pari karkureissua rehuvarastoon Topin kanssa, muutama aidan ali luikahtaminen ja harjapakin pureskelu käyttökelvottomaksi ovat olleet temppuja jotka nyt ensimmäisenä tulevat mieleen kun Deedeetä miettii. Toisaalta tamma on ollut ihan suosittu tuntiponi tunneilla, vaikka onkin vähän ripeämpää sorttia.
Deedee aloittaa kisaamisen mahdollisesti jo ennen helmikuuta ja ratsastajaksi tälle tammalle olemme valinneet Lolan - Lola on erikoistunut näiden pienten ja sirojen vauhtiponien ratsastukseen. Vaikka hienoilla poneilla on Lola ratsastanut, hyppäsi hän elämänsä ekan 120 senttisen juurikin Deedeen kanssa.
DOWNHILL DAMARROW
synt. 2002
new forest, ori
147cm, musta
i. Cobaret
e. Dorianda
ko. HeA re. 115cm
kisannut molempia lajeja kansallisella tasolla.
"Ihan ensimmäisenä Downhillin tallipihalla katse kiinnityi putkitarhaan jossa musta, lähes hevoskokoinen poni seisoi. Se katseli valppaana, pää pystyssä ja korvat hörössä tallipihan tapahtumia, näki meidän lähestyvän aitausta ja asteli matkaavoittavin askelin portille.
Damarrow lunasti kaikki toiveeni, vaikka olin jo ensi hetkestä lähtien tiennyt haluavani sen mukaani Suomeen. Sanalla sanottuna ori käyttäytyi fiksusti, kertaakaan vierailuni aikana en kuullut sen kiljuvan muille hevosille enkä kertaakaan nähnyt sen riehuvan asiattomasti. "Damarrow on luonnostaan täydellinen herrasmiesori" Ann-Liza hymyili.
Jännitin hirveästi kun Damarrowin kotiratsastaja mittasi jalustimet, kiristi satulavyötä reijän verran ja ponnisti oriin selkään. Hevonen seisoi paikallaan, vain rennosti ääniä paikallistavat korvat liikkuivat. Vihdoin tämä maagisen hyvätapainen ratsu lähti liikkeelle ja koko hevosen liikkuminen oli kaunista: määrätietoisen sulavaa ja ennenkaikkea todella eleganttia. Tämän ponin ei tarvinnut kuin liikkua, niin katseeni oli jumiutunut siihen.
Damarrowin selkään päästessä fiilis oli aikamoisen hieno. Poni oli tosi hevosmaisen tuntuinen isoine liikkeineen ja vastasi nöyrästi kaikkiin apuihin. Ennenkaikkea ratsastaminen tällä oli melko helppoa, ori hakeutui itse pyöreään muotoon ja kantoi kaikinpuolin itsensä todella hienosti. "No, miltäs tuntuu?" minulle virnuiltiin kun leveä hymy naamallani ratsastin temponvaihteluita ja kiemurauria pitkin maneesia.
Jos sileällä poni toimi hienosti, toimi se esteillä vähintään yhtä upeasti. Poni tuntui aina löytävän askeleen, vaikka sen olisi tuonut esteelle mitenpäin vain. Vaivattomasti laukka lyheni millimetrin mittaiseksi hyppelyksi ja piteni ilman ongelmia valtaviksi harppauksiksi. "Koitapa tää rata" Ann-Liza nosti esteet melkoisen reilun kokoiseksi, kokoa en edes uskaltanut kysyä mutta arvioin niiden olevan jotakin 120 senttimetrin paikkeilla. Damarrow nosti käskystäni pyörivän, rytmikkään laukan ja napsi esteen toisensa perään, homma oli helppoa - ohjasin ponin esteelle, tuin vähän pohkeilla ja poni lensi yli kaikesta mitä sen eteen oli pistetty"
Kuulumisia Suomesta : Damarrow on hurmannut ihan kaikki. Se on kertakaikkisen upea käytöksinen eikä aiheuta päänvaivaa kuten meidän oma Lortti-oriimme... Damarrow on osallistunut parille kokeneiden ratsastajien tunnille ja saanut kaikki ratsastajansa pyörryksiin. "Tää on mieletön!" "En mä tiennyt että poni voi liikkua näin" "Mähän vaan istun ja kato mitä tää tekee!" "Voi juma, en oo ikinä hypännyt noin isoja - täähän lensi ne!" Kommentit herrasta ovat olleet melkoisen mieltäylentäviä - eikä turhaan, itsekin viihdyn paremmin kuin hyvin Damarrowin selässä.
Damarrow on astunut meillä asustelevan Bacardi Blanche tamman ja aloittelee kisaamista Suomessa tammi-helmikuun vaihteessa. Olen itse ottanut kunnian ratsastaa Damarrowia kisoissa niin kauan kun poni löytää uuden kodin.
DOWNHILL LISSABON
s. 1999
new forest, ruuna
141cm, ruunikko
i. Don Weldoy
e. Larina
ko. HeB, re. 110cm
kisattu Tanskassa kansallisia 100-110cm ratoja, Suomessa ei vielä kisatuloksia.
"Lissabon oli yksi ehdottoman kiinnostava poniehdokas jota paloin halusta päästä koeratsastamaan Tanskaan saapuessani. Olihan se samasta emästä, kuin Katajakulman pitkäaikainen jalostuosri Loreno.
Poni ei luonnossa kuitenkaan ollut erityisen vakuuttava. Se luimisteli kaltereiden takaa jöröjukkamaisesti, eikä osoittanut sen suurempaa kiinnostusta minuun - suhtautui vain viileän etäisesti.
"Lissabon on meidän mörökölli, mutta ikinä ei se ole purrut tai potkinut" Ann-Liza hymyili ja pörrötti tummaa, huolellisesti nypittyä harjaa.
Lissabon ei liikkunutkaan niin häikäisevästi kun olin odottanut kun Downhillin ratsastaja sitä minulle esitteli. Liikkeet olivat tahdikkaat, mutta huippukouluponeille ominainen loiste ja lennokkuus liikkeistä kuitenkin puuttui. Coolin viileästi tasaisessa peräänannosssa kulkeva ruuna kuitenkin suoritti
pohkeenväistöt, laukanvaihdot ja avotaivutukset. Ensimmäisen kerran näin Lissabonin höristävä korvia pari metriä ennen ristikkoestettä. Ruuna nakkeli niskojaan ratsastajan odottaessa askelta, mutta kun ponnistuspaikka löytyi se suuntasi korvat eteenpäin ja liisi viimeiset askeleet esteelle.
Pääsin itse koeratsastamaan Lissabonia seuraavan päivänä. Ensimmäisten askelien aikana tunsin sen että ruuna oli ollut ammattitaitoisen ratsastajan alla koko ikänsä. se vastasi painoapuihin herkästi ja reagoi ratsastajan apuihin nopeasti ja rehellisesti. Esteillä sama miellyttävä fiilis säilyi, ruunalla oli itsellään tarkka estesilmä joten se oli helppo tuoda oikeaan ponnistuspaikkaan. Hyppytyyli ruunalla oli kuitenkin melkoisen omaperäinen, ensimmäistä isompaa okseria ylittäessä ruuna tuntui pysähtyvän kesken hypyn jonka jälkeen se kuitenkin - ikään kuin ilmasta - potkaisi lisää vauhtia.
Lissabon esiintyi myös kansallisissa estekisoissa joita pääsin paikan päälle seuraamaan. Ruunan käytös oli koko ajan ammattimaisen fiksua ja coolia, eikä ruuna sen kummemmin mahdollista jännitystään tai innostustaan näyttänyt. Esteet se kuitenkin ylitti jokaikisen korvat hörössä ja kun tarkasti katsoin, huomasin erikoisen hyppytyylin katsomastakin käsin. Lissabon ponnisti korkealle ylöspäin ja potkaisi kesken hypyn itsensä yli esteestä. Hauskasta tyylistä huolimatta, ruuna selviytyi näistä 110cm korkuisista esteistä vaivattomasti ja vielä niin nopeasti että se oli viides jättikokoisessa (55 osallistujaa) luokassa."
Kuulumisia Suomesta : Lissabon ei ole oikein tuntiratsastajiamme sytyttänyt mörököllimäisyydellään, mutta täytyy myöntää että itse olen ihan myyty tälle kylmän viileälle hapannaamalle. Olenkin lahjonut ponia tykkäämään minusta erilaisten herkkupalojen ansiolla, ja joskus Lissabon jopa höristää korviaan minulle.. Lissabon on toiminut tunneilla erinomaisesti ja tarjonnut haastetta kaikentasoisille ratsastajille.
Kilpailemaan Lissabon aloittaa Alexandran alla viimeistään helmikuussa. Ratsukon tavoitteena on kilpailla vähän koulua ja jonkin verran esteitä jotta ruunalle saadaan kisatuloksia suomestakin.
LLWYDDLANE DAFFONY
synt. 2003
new forest, tamma
134cm, punarautias
i.
e.
ko. vahva heB re. 110cm (yksittäisenä 125cm)
kisattu vain vähän, vaikka rutkasti potentiaalia.
"Ihan mihin käyttötarkoitukseen olet ponia etsimässä, Duffy-Daffy sopii siihen" Ann-Liza esitteli vakuuttavasti pienen, punarautiaan ponitamman. Duffy-Daffyn katse oli valpas, silmissä ilkikurista pilkettä. Näin saman tein tässä pienessä ponissa meidän Nori-tamman.
Duffy-Daffy ei kuitenkaan osoittautunut ihan sellaiseksi luotettavaksi alkeisponiksi joksi olin sen ehtinyt kuvitella. "Se on oikea hölmöläinen eikä mikään tunnu auttavan sen kurissa pitämiseen" Ann-Liza joutui kuitenkin myöntämään kun Duffy-Daffy oli riepotellut minua ympäri pihaa, karannut karsinastaan kun harjasin sitä ja liimannut kavionsa maahan juuri silloin kun ne oli tarkoitus puhdistaa. Ja pieni poni tuntui vain katselevan kaikkea tätä ähkimistäni huvittunut pilke silmissään.
En erityisemmin odottanut ponin ratsastusesittelyä, mutta Ann-Liza vaatimalla vaati että seuraisin Duffy-Daffyn ratsastusnäytöksen. Vastahakoisesti myönnyin, täytyihän ponissa jotakin ihmeellistä olla jos Ann-Liza sen laatuponitalliinsa oli hyväksynyt. Tammalla oli tosi lyhyet askeleet, se tikitti kovaa kyytiä ympäri maneesia kaikissa askellajeissaan ja näytti varsin huvittavalta lisätyissä askellajeissa.
"Mikään kouluponihan tämä ei ole näiden liikkeidensä takia, mutta kaikenmaailman laukanvaihdot ja koululiikkeet onnistuu kyllä hienosti" Ann-Liza vakuutteli kun taipuisa ponineiti esitti laukanvaihdot joka toisella askeleella ja siirtyi siitä sujuvasti sulkutaivutuksiin.
Ponin hyppäämistä oli ilo katsella. Se innostui ihan silminnähden ja halusi ylittää jokaisen esteen tyylikkäästi, puhtaasti ja korkealta. Estetreenien edetessä hämmästykseni sen kuin suureni, tämä minikokoinen Duffy-Daffy suorittu metrikympin radan hipaisematta yhteenkään valtavista oksereista.
"Tämä poni on syntynyt jouset jaloissa" minulle vakuuteltiin kun yksi oksereista nostettiin 120 senttimetrin korkeudelle. "Nyt Duffy-Daffy vastaa alkaa hypätä" Ann-Liza virnisti kun poni lähestyi lähes itsensä kokoista estettä määrätietoisesti, ponnisti kevyesti ja oli hetkessä esteen toisella puolella."
Kuulumisia Suomesta : "Deedee" lisänimen saanut tamma on päässyt nopeasti mukaan talliporukkaan. Pari karkureissua rehuvarastoon Topin kanssa, muutama aidan ali luikahtaminen ja harjapakin pureskelu käyttökelvottomaksi ovat olleet temppuja jotka nyt ensimmäisenä tulevat mieleen kun Deedeetä miettii. Toisaalta tamma on ollut ihan suosittu tuntiponi tunneilla, vaikka onkin vähän ripeämpää sorttia.
Deedee aloittaa kisaamisen mahdollisesti jo ennen helmikuuta ja ratsastajaksi tälle tammalle olemme valinneet Lolan - Lola on erikoistunut näiden pienten ja sirojen vauhtiponien ratsastukseen. Vaikka hienoilla poneilla on Lola ratsastanut, hyppäsi hän elämänsä ekan 120 senttisen juurikin Deedeen kanssa.
DOWNHILL DAMARROW
synt. 2002
new forest, ori
147cm, musta
i. Cobaret
e. Dorianda
ko. HeA re. 115cm
kisannut molempia lajeja kansallisella tasolla.
"Ihan ensimmäisenä Downhillin tallipihalla katse kiinnityi putkitarhaan jossa musta, lähes hevoskokoinen poni seisoi. Se katseli valppaana, pää pystyssä ja korvat hörössä tallipihan tapahtumia, näki meidän lähestyvän aitausta ja asteli matkaavoittavin askelin portille.
Damarrow lunasti kaikki toiveeni, vaikka olin jo ensi hetkestä lähtien tiennyt haluavani sen mukaani Suomeen. Sanalla sanottuna ori käyttäytyi fiksusti, kertaakaan vierailuni aikana en kuullut sen kiljuvan muille hevosille enkä kertaakaan nähnyt sen riehuvan asiattomasti. "Damarrow on luonnostaan täydellinen herrasmiesori" Ann-Liza hymyili.
Jännitin hirveästi kun Damarrowin kotiratsastaja mittasi jalustimet, kiristi satulavyötä reijän verran ja ponnisti oriin selkään. Hevonen seisoi paikallaan, vain rennosti ääniä paikallistavat korvat liikkuivat. Vihdoin tämä maagisen hyvätapainen ratsu lähti liikkeelle ja koko hevosen liikkuminen oli kaunista: määrätietoisen sulavaa ja ennenkaikkea todella eleganttia. Tämän ponin ei tarvinnut kuin liikkua, niin katseeni oli jumiutunut siihen.
Damarrowin selkään päästessä fiilis oli aikamoisen hieno. Poni oli tosi hevosmaisen tuntuinen isoine liikkeineen ja vastasi nöyrästi kaikkiin apuihin. Ennenkaikkea ratsastaminen tällä oli melko helppoa, ori hakeutui itse pyöreään muotoon ja kantoi kaikinpuolin itsensä todella hienosti. "No, miltäs tuntuu?" minulle virnuiltiin kun leveä hymy naamallani ratsastin temponvaihteluita ja kiemurauria pitkin maneesia.
Jos sileällä poni toimi hienosti, toimi se esteillä vähintään yhtä upeasti. Poni tuntui aina löytävän askeleen, vaikka sen olisi tuonut esteelle mitenpäin vain. Vaivattomasti laukka lyheni millimetrin mittaiseksi hyppelyksi ja piteni ilman ongelmia valtaviksi harppauksiksi. "Koitapa tää rata" Ann-Liza nosti esteet melkoisen reilun kokoiseksi, kokoa en edes uskaltanut kysyä mutta arvioin niiden olevan jotakin 120 senttimetrin paikkeilla. Damarrow nosti käskystäni pyörivän, rytmikkään laukan ja napsi esteen toisensa perään, homma oli helppoa - ohjasin ponin esteelle, tuin vähän pohkeilla ja poni lensi yli kaikesta mitä sen eteen oli pistetty"
Kuulumisia Suomesta : Damarrow on hurmannut ihan kaikki. Se on kertakaikkisen upea käytöksinen eikä aiheuta päänvaivaa kuten meidän oma Lortti-oriimme... Damarrow on osallistunut parille kokeneiden ratsastajien tunnille ja saanut kaikki ratsastajansa pyörryksiin. "Tää on mieletön!" "En mä tiennyt että poni voi liikkua näin" "Mähän vaan istun ja kato mitä tää tekee!" "Voi juma, en oo ikinä hypännyt noin isoja - täähän lensi ne!" Kommentit herrasta ovat olleet melkoisen mieltäylentäviä - eikä turhaan, itsekin viihdyn paremmin kuin hyvin Damarrowin selässä.
Damarrow on astunut meillä asustelevan Bacardi Blanche tamman ja aloittelee kisaamista Suomessa tammi-helmikuun vaihteessa. Olen itse ottanut kunnian ratsastaa Damarrowia kisoissa niin kauan kun poni löytää uuden kodin.
Kevätkausi käyntiin
Tämän viikon tiistaina starttasimme ratsastuksen kevätkauden, joka oli jo neljäs meidän järjestämämme tuntikausi. Tällä kaudella avainasemassa on pienet, tehokkaat ja tavoitteelliset ryhmätunnit joilla jokainen ratsastuksen harrastaja pääsisi omien toiveiden ja tavoitteiden mukaan harrastamaan. Otammekin maksimissaan neljä ratsastajaa yhdelle ryhmätunnille, mikä tuntuu ainakin pääkaupunkiseudulta tulevien ratsastajien mielestä olevan melkoista luksusta.
Perinteisesti ennen kevätkauden käynnitymistä oli viikko, jolloin talli oli täysin suljettu vierailta kävijöiltä. Tällä viikolla meillä kävi ihan ekana päivänä eläinlääkäri tekemässä terveystarkastuksia hepoille. Mitään ihmeellistä ei onneksi keneltäkään löytynyt ja raspauksetkin sujuivat ihan mallikkaasti. Eläinlääkäri suositteli vain Lortille hiukan tiheämpää raspausta, vanhalla ponilla kun on tärkeää olla moitteettomat hampaat. Tiistaina kävi hevoshieroja joka kävi kaikkien heppojen lihkasistot läpi. Positiivistä oli että vaikka hevosemme tekevät paljon tunteja oli niiden lihaksisto yllättävän hyvässä kunnossa. Meidän energiapommeilla Norilla ja Topilla oli vähän jumiutuneita ja jännittyneitä lihaksia, samoin kuin itseään hyvin ryhdikkäästi kantavalla Classicolla oli vähän kaulan lihakset jumissa. Houdinilta taas löytyi hienoista arkuutta epäsopivan satulan vuoksi, mutta satulaongelma ratkesi kun keskiviikkona vieraili satula-auto. Toinen joka sai aivan uuden satulan oli Blanche, jonka lihakset ovat treenin myötä alkaneet kasvaa vauhdilla.
Tällä kevätkautta edeltävällä viikolla läpiratsastin joka päivä kaikkia heppoja, ja vaikka olen paljon ratsastanut tuntui kymmenen hevosen päivittäinen ratsastus vähän takapuolessa! Mutta kyllä kaikki oli vaivan arvoista kun sunnuntaina oli kaikilla hepoilla muistissa oikein päin liikkuminen ja perusavut.
Eka tuntiviikko sujui alkuvalmistelujen ansiosta siis vallan mainiosti, ja useimmat hepat olivat ihan tyytyväisiä kun pääsivät liikkumaan muutaman tunnin. Ainakin karsinat olivat helpompia siivota ja tallissa vähän rauhallisempi tunnelma enenn aamuruokintaa kun hevosilla ei ylimääräistä sekoenergiaa ollut. Meidän Tanskan tuontiponit osallistuivat myös muutamille tunneille, ja olivatkin korvaamattomana apuna kun luottoponi Nori siirtyi mammalomalle 13.1. Etenkin pirtsakasta "Deedeestä" tykättiin kovasti, samoin kuin Damarrow ihastutti hienolla osaamisellaan. Lissabon taas teki perusvarmaa työtä jokaisella tunnilla, ja oli myöskin tykätty ratsu.
Kevätkausi jatkuu aina toukokuun loppupuolelle asti, jolloin tuntiratsastajat pääsevät mittelemään päättäjäiskisoissa :)
Perinteisesti ennen kevätkauden käynnitymistä oli viikko, jolloin talli oli täysin suljettu vierailta kävijöiltä. Tällä viikolla meillä kävi ihan ekana päivänä eläinlääkäri tekemässä terveystarkastuksia hepoille. Mitään ihmeellistä ei onneksi keneltäkään löytynyt ja raspauksetkin sujuivat ihan mallikkaasti. Eläinlääkäri suositteli vain Lortille hiukan tiheämpää raspausta, vanhalla ponilla kun on tärkeää olla moitteettomat hampaat. Tiistaina kävi hevoshieroja joka kävi kaikkien heppojen lihkasistot läpi. Positiivistä oli että vaikka hevosemme tekevät paljon tunteja oli niiden lihaksisto yllättävän hyvässä kunnossa. Meidän energiapommeilla Norilla ja Topilla oli vähän jumiutuneita ja jännittyneitä lihaksia, samoin kuin itseään hyvin ryhdikkäästi kantavalla Classicolla oli vähän kaulan lihakset jumissa. Houdinilta taas löytyi hienoista arkuutta epäsopivan satulan vuoksi, mutta satulaongelma ratkesi kun keskiviikkona vieraili satula-auto. Toinen joka sai aivan uuden satulan oli Blanche, jonka lihakset ovat treenin myötä alkaneet kasvaa vauhdilla.
Tällä kevätkautta edeltävällä viikolla läpiratsastin joka päivä kaikkia heppoja, ja vaikka olen paljon ratsastanut tuntui kymmenen hevosen päivittäinen ratsastus vähän takapuolessa! Mutta kyllä kaikki oli vaivan arvoista kun sunnuntaina oli kaikilla hepoilla muistissa oikein päin liikkuminen ja perusavut.
Eka tuntiviikko sujui alkuvalmistelujen ansiosta siis vallan mainiosti, ja useimmat hepat olivat ihan tyytyväisiä kun pääsivät liikkumaan muutaman tunnin. Ainakin karsinat olivat helpompia siivota ja tallissa vähän rauhallisempi tunnelma enenn aamuruokintaa kun hevosilla ei ylimääräistä sekoenergiaa ollut. Meidän Tanskan tuontiponit osallistuivat myös muutamille tunneille, ja olivatkin korvaamattomana apuna kun luottoponi Nori siirtyi mammalomalle 13.1. Etenkin pirtsakasta "Deedeestä" tykättiin kovasti, samoin kuin Damarrow ihastutti hienolla osaamisellaan. Lissabon taas teki perusvarmaa työtä jokaisella tunnilla, ja oli myöskin tykätty ratsu.
Kevätkausi jatkuu aina toukokuun loppupuolelle asti, jolloin tuntiratsastajat pääsevät mittelemään päättäjäiskisoissa :)
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Mitä tapahtuu v. 2011?
Vuoden alussa on hyvä vähän muistella mennyttä vuotta, ja samalla tietenkin tehdä suunnitelmia seuraavalle vuodelle.
Vuosi 2010 kului Katajakulmassa osittain hiukan horroksessa. Tunnit pyöri tallilla koko ajan, mutta kilpailuiden ja muiden tapahtumien osalta meistä ei ulkopuoliset oikein saanut kuullakaan. Osaksi tämä varmasti johtui meidän huikeasta hevosmäärästä, parhaillaan meillä taisi olla yli kaksikymmentä hevosta joiden hoitoon, liikuttamiseen ja valmentamiseen meni valtavasti energiaa. Näin ollen talven saapuessa oli tehtävä jotain radikaalia ja myimmekin lähes puolet hevosistamme. Loppuvuonna toimintamme sai hiukan tuulta siipiensä alle ja jäimmekin odottelemaan seuraavaa vuotta ihan innokkaasti.
Mutta vuosi 2011 alkaa meidän osalta tosi vauhdikkaasti. Tämän vuoden ensimmäinen varsa syntyy ihan helmikuun alkupuolella ja seuraava sitten samaisen kuun loppupuolella. Ekat varsat syntyy meillä aika superyhdistelmistä, KK Uuno + Östevis Nori sekä Downhill Damarrow + Bacardi Blanche. Kasvatus vuonna 2011 tulee olemaan melko maltillista pienestä tammamäärästä johtuen, mutta tietysti olisi tänä vuonna hienoa rikkoa 20 kasvatin raja - vaikka siihen vaadittaisi näiden kahden syntyvän varsan lisäksi vielä viisi muuta...
Tuntitoimintamme lähtee tänä vuonna käyntiin heti tokalla viikolla, ja tuntikäytössä meillä on 6 ponia sekä 3 hevosta. Tuntitarjontamme on yhä monipuolista kuin muina vuosina, ihan alkeistunneista kokeneiden ratsastajien valmennustunteihin. Uutuutena vuonna 2011 meillä starttaa erilaiset hoitokurssit sekä olemme kaavailleet muutamia leirejä kesäksi.
Tuntikalenteri v. 2011
TI: 17-18 Helppo C, 18-19 Edustuskoulu, 19-20 Helppo A
KE: 16-17 Helppo A/B, 17-18 Gymkhana, 18-19 Alkeis
TO: 17-18 Helppo C/B, 18-19 Helppo A, 19-20 Helppo C
PE: 16-17 Jatkokurssi, 17-18 Helppo B, 18-19 Edustuseste
LA: Hoitajien palkkatunnit 12-16
Tavallisten tuntien lisäksi tallilla järjestetään maanantaisin 16-17 hoitokurssi I jolla perehdytään hevosten perushoitoon sekä perjantaisin 19-20 hoitajakurssi jonka suorittaneet voivat hakea hoitajaksi Katajakulman tallille.
Kilpailuiden osalta koitamme myös olla hiukan aktiivisempia. Tarkoituksena on järjestää entistä enemmän tallin ja lähiseudun tallejen kesken pikkukisoja jossa omat oppilaamme pääsevät vähän kilpailemista harjoittelemaan. Tämän lisäksi perinteinen Katajacup sekä Katajakulma NF-ponyshow syksyllä kuuluvat varmasti ohjelmaamme. Myös erilaiset new foresteille suunnatut tapahtumat ovat olleet jo pitkään suunnitteille, nf-ponien rotunäyttely, laatuarvostelut, mahdollisesti oripäivät jne.
Vuosi 2010 kului Katajakulmassa osittain hiukan horroksessa. Tunnit pyöri tallilla koko ajan, mutta kilpailuiden ja muiden tapahtumien osalta meistä ei ulkopuoliset oikein saanut kuullakaan. Osaksi tämä varmasti johtui meidän huikeasta hevosmäärästä, parhaillaan meillä taisi olla yli kaksikymmentä hevosta joiden hoitoon, liikuttamiseen ja valmentamiseen meni valtavasti energiaa. Näin ollen talven saapuessa oli tehtävä jotain radikaalia ja myimmekin lähes puolet hevosistamme. Loppuvuonna toimintamme sai hiukan tuulta siipiensä alle ja jäimmekin odottelemaan seuraavaa vuotta ihan innokkaasti.
Mutta vuosi 2011 alkaa meidän osalta tosi vauhdikkaasti. Tämän vuoden ensimmäinen varsa syntyy ihan helmikuun alkupuolella ja seuraava sitten samaisen kuun loppupuolella. Ekat varsat syntyy meillä aika superyhdistelmistä, KK Uuno + Östevis Nori sekä Downhill Damarrow + Bacardi Blanche. Kasvatus vuonna 2011 tulee olemaan melko maltillista pienestä tammamäärästä johtuen, mutta tietysti olisi tänä vuonna hienoa rikkoa 20 kasvatin raja - vaikka siihen vaadittaisi näiden kahden syntyvän varsan lisäksi vielä viisi muuta...
Tuntitoimintamme lähtee tänä vuonna käyntiin heti tokalla viikolla, ja tuntikäytössä meillä on 6 ponia sekä 3 hevosta. Tuntitarjontamme on yhä monipuolista kuin muina vuosina, ihan alkeistunneista kokeneiden ratsastajien valmennustunteihin. Uutuutena vuonna 2011 meillä starttaa erilaiset hoitokurssit sekä olemme kaavailleet muutamia leirejä kesäksi.
Tuntikalenteri v. 2011
TI: 17-18 Helppo C, 18-19 Edustuskoulu, 19-20 Helppo A
KE: 16-17 Helppo A/B, 17-18 Gymkhana, 18-19 Alkeis
TO: 17-18 Helppo C/B, 18-19 Helppo A, 19-20 Helppo C
PE: 16-17 Jatkokurssi, 17-18 Helppo B, 18-19 Edustuseste
LA: Hoitajien palkkatunnit 12-16
Tavallisten tuntien lisäksi tallilla järjestetään maanantaisin 16-17 hoitokurssi I jolla perehdytään hevosten perushoitoon sekä perjantaisin 19-20 hoitajakurssi jonka suorittaneet voivat hakea hoitajaksi Katajakulman tallille.
Kilpailuiden osalta koitamme myös olla hiukan aktiivisempia. Tarkoituksena on järjestää entistä enemmän tallin ja lähiseudun tallejen kesken pikkukisoja jossa omat oppilaamme pääsevät vähän kilpailemista harjoittelemaan. Tämän lisäksi perinteinen Katajacup sekä Katajakulma NF-ponyshow syksyllä kuuluvat varmasti ohjelmaamme. Myös erilaiset new foresteille suunnatut tapahtumat ovat olleet jo pitkään suunnitteille, nf-ponien rotunäyttely, laatuarvostelut, mahdollisesti oripäivät jne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)