M : Tanskalaisia suoritusponeja

Vihdosta viimein ehdin julkaista vähän tarkempia tietoja näistä Tanskalaisista tuontiponeista, jotka tulivat Suomeen 23.12.2010. Kaikki ponit siis asuvat Katajakulman tallilla, johon niitä on mahdollisuus tulla koeratsastamaan. Niin kauan kun ponit meillä asuvat, tekevät ne kevyesti tuntitöitä ja hankkivat kisakokemusta Suomesta.

DOWNHILL LISSABON
s. 1999
new forest, ruuna
141cm, ruunikko

i. Don Weldoy
e. Larina

ko. HeB, re. 110cm
kisattu Tanskassa kansallisia 100-110cm ratoja, Suomessa ei vielä kisatuloksia.

"Lissabon oli yksi ehdottoman kiinnostava poniehdokas jota paloin halusta päästä koeratsastamaan Tanskaan saapuessani. Olihan se samasta emästä, kuin Katajakulman pitkäaikainen jalostuosri Loreno.

Poni ei luonnossa kuitenkaan ollut erityisen vakuuttava. Se luimisteli kaltereiden takaa jöröjukkamaisesti, eikä osoittanut sen suurempaa kiinnostusta minuun - suhtautui vain viileän etäisesti.
"Lissabon on meidän mörökölli, mutta ikinä ei se ole purrut tai potkinut" Ann-Liza hymyili ja pörrötti tummaa, huolellisesti nypittyä harjaa.

Lissabon ei liikkunutkaan niin häikäisevästi kun olin odottanut kun Downhillin ratsastaja sitä minulle esitteli. Liikkeet olivat tahdikkaat, mutta huippukouluponeille ominainen loiste ja lennokkuus liikkeistä kuitenkin puuttui. Coolin viileästi tasaisessa peräänannosssa kulkeva ruuna kuitenkin suoritti
pohkeenväistöt, laukanvaihdot ja avotaivutukset. Ensimmäisen kerran näin Lissabonin höristävä korvia pari metriä ennen ristikkoestettä. Ruuna nakkeli niskojaan ratsastajan odottaessa askelta, mutta kun ponnistuspaikka löytyi se suuntasi korvat eteenpäin ja liisi viimeiset askeleet esteelle.

Pääsin itse koeratsastamaan Lissabonia seuraavan päivänä. Ensimmäisten askelien aikana tunsin sen että ruuna oli ollut ammattitaitoisen ratsastajan alla koko ikänsä. se vastasi painoapuihin herkästi ja reagoi ratsastajan apuihin nopeasti ja rehellisesti. Esteillä sama miellyttävä fiilis säilyi, ruunalla oli itsellään tarkka estesilmä joten se oli helppo tuoda oikeaan ponnistuspaikkaan. Hyppytyyli ruunalla oli kuitenkin melkoisen omaperäinen, ensimmäistä isompaa okseria ylittäessä ruuna tuntui pysähtyvän kesken hypyn jonka jälkeen se kuitenkin - ikään kuin ilmasta - potkaisi lisää vauhtia.

Lissabon esiintyi myös kansallisissa estekisoissa joita pääsin paikan päälle seuraamaan. Ruunan käytös oli koko ajan ammattimaisen fiksua ja coolia, eikä ruuna sen kummemmin mahdollista jännitystään tai innostustaan näyttänyt. Esteet se kuitenkin ylitti jokaikisen korvat hörössä ja kun tarkasti katsoin, huomasin erikoisen hyppytyylin katsomastakin käsin. Lissabon ponnisti korkealle ylöspäin ja potkaisi kesken hypyn itsensä yli esteestä. Hauskasta tyylistä huolimatta, ruuna selviytyi näistä 110cm korkuisista esteistä vaivattomasti ja vielä niin nopeasti että se oli viides jättikokoisessa (55 osallistujaa) luokassa."

Kuulumisia Suomesta : Lissabon ei ole oikein tuntiratsastajiamme sytyttänyt mörököllimäisyydellään, mutta täytyy myöntää että itse olen ihan myyty tälle kylmän viileälle hapannaamalle. Olenkin lahjonut ponia tykkäämään minusta erilaisten herkkupalojen ansiolla, ja joskus Lissabon jopa höristää korviaan minulle.. Lissabon on toiminut tunneilla erinomaisesti ja tarjonnut haastetta kaikentasoisille ratsastajille.

Kilpailemaan Lissabon aloittaa Alexandran alla viimeistään helmikuussa. Ratsukon tavoitteena on kilpailla vähän koulua ja jonkin verran esteitä jotta ruunalle saadaan kisatuloksia suomestakin.

LLWYDDLANE DAFFONY
synt. 2003
new forest, tamma
134cm, punarautias

i.
e.

ko. vahva heB re. 110cm (yksittäisenä 125cm)
kisattu vain vähän, vaikka rutkasti potentiaalia.

"Ihan mihin käyttötarkoitukseen olet ponia etsimässä, Duffy-Daffy sopii siihen" Ann-Liza esitteli vakuuttavasti pienen, punarautiaan ponitamman. Duffy-Daffyn katse oli valpas, silmissä ilkikurista pilkettä. Näin saman tein tässä pienessä ponissa meidän Nori-tamman.

Duffy-Daffy ei kuitenkaan osoittautunut ihan sellaiseksi luotettavaksi alkeisponiksi joksi olin sen ehtinyt kuvitella. "Se on oikea hölmöläinen eikä mikään tunnu auttavan sen kurissa pitämiseen" Ann-Liza joutui kuitenkin myöntämään kun Duffy-Daffy oli riepotellut minua ympäri pihaa, karannut karsinastaan kun harjasin sitä ja liimannut kavionsa maahan juuri silloin kun ne oli tarkoitus puhdistaa. Ja pieni poni tuntui vain katselevan kaikkea tätä ähkimistäni huvittunut pilke silmissään.

En erityisemmin odottanut ponin ratsastusesittelyä, mutta Ann-Liza vaatimalla vaati että seuraisin Duffy-Daffyn ratsastusnäytöksen. Vastahakoisesti myönnyin, täytyihän ponissa jotakin ihmeellistä olla jos Ann-Liza sen laatuponitalliinsa oli hyväksynyt. Tammalla oli tosi lyhyet askeleet, se tikitti kovaa kyytiä ympäri maneesia kaikissa askellajeissaan ja näytti varsin huvittavalta lisätyissä askellajeissa.
"Mikään kouluponihan tämä ei ole näiden liikkeidensä takia, mutta kaikenmaailman laukanvaihdot ja koululiikkeet onnistuu kyllä hienosti" Ann-Liza vakuutteli kun taipuisa ponineiti esitti laukanvaihdot joka toisella askeleella ja siirtyi siitä sujuvasti sulkutaivutuksiin.

Ponin hyppäämistä oli ilo katsella. Se innostui ihan silminnähden ja halusi ylittää jokaisen esteen tyylikkäästi, puhtaasti ja korkealta. Estetreenien edetessä hämmästykseni sen kuin suureni, tämä minikokoinen Duffy-Daffy suorittu metrikympin radan hipaisematta yhteenkään valtavista oksereista.
"Tämä poni on syntynyt jouset jaloissa" minulle vakuuteltiin kun yksi oksereista nostettiin 120 senttimetrin korkeudelle. "Nyt Duffy-Daffy vastaa alkaa hypätä" Ann-Liza virnisti kun poni lähestyi lähes itsensä kokoista estettä määrätietoisesti, ponnisti kevyesti ja oli hetkessä esteen toisella puolella."

Kuulumisia Suomesta : "Deedee" lisänimen saanut tamma on päässyt nopeasti mukaan talliporukkaan. Pari karkureissua rehuvarastoon Topin kanssa, muutama aidan ali luikahtaminen ja harjapakin pureskelu käyttökelvottomaksi ovat olleet temppuja jotka nyt ensimmäisenä tulevat mieleen kun Deedeetä miettii. Toisaalta tamma on ollut ihan suosittu tuntiponi tunneilla, vaikka onkin vähän ripeämpää sorttia.

Deedee aloittaa kisaamisen mahdollisesti jo ennen helmikuuta ja ratsastajaksi tälle tammalle olemme valinneet Lolan - Lola on erikoistunut näiden pienten ja sirojen vauhtiponien ratsastukseen. Vaikka hienoilla poneilla on Lola ratsastanut, hyppäsi hän elämänsä ekan 120 senttisen juurikin Deedeen kanssa.

DOWNHILL DAMARROW
synt. 2002
new forest, ori
147cm, musta

i. Cobaret
e. Dorianda

ko. HeA re. 115cm
kisannut molempia lajeja kansallisella tasolla.

"Ihan ensimmäisenä Downhillin tallipihalla katse kiinnityi putkitarhaan jossa musta, lähes hevoskokoinen poni seisoi. Se katseli valppaana, pää pystyssä ja korvat hörössä tallipihan tapahtumia, näki meidän lähestyvän aitausta ja asteli matkaavoittavin askelin portille.

Damarrow lunasti kaikki toiveeni, vaikka olin jo ensi hetkestä lähtien tiennyt haluavani sen mukaani Suomeen. Sanalla sanottuna ori käyttäytyi fiksusti, kertaakaan vierailuni aikana en kuullut sen kiljuvan muille hevosille enkä kertaakaan nähnyt sen riehuvan asiattomasti. "Damarrow on luonnostaan täydellinen herrasmiesori" Ann-Liza hymyili.

Jännitin hirveästi kun Damarrowin kotiratsastaja mittasi jalustimet, kiristi satulavyötä reijän verran ja ponnisti oriin selkään. Hevonen seisoi paikallaan, vain rennosti ääniä paikallistavat korvat liikkuivat. Vihdoin tämä maagisen hyvätapainen ratsu lähti liikkeelle ja koko hevosen liikkuminen oli kaunista: määrätietoisen sulavaa ja ennenkaikkea todella eleganttia. Tämän ponin ei tarvinnut kuin liikkua, niin katseeni oli jumiutunut siihen.

Damarrowin selkään päästessä fiilis oli aikamoisen hieno. Poni oli tosi hevosmaisen tuntuinen isoine liikkeineen ja vastasi nöyrästi kaikkiin apuihin. Ennenkaikkea ratsastaminen tällä oli melko helppoa, ori hakeutui itse pyöreään muotoon ja kantoi kaikinpuolin itsensä todella hienosti. "No, miltäs tuntuu?" minulle virnuiltiin kun leveä hymy naamallani ratsastin temponvaihteluita ja kiemurauria pitkin maneesia.

Jos sileällä poni toimi hienosti, toimi se esteillä vähintään yhtä upeasti. Poni tuntui aina löytävän askeleen, vaikka sen olisi tuonut esteelle mitenpäin vain. Vaivattomasti laukka lyheni millimetrin mittaiseksi hyppelyksi ja piteni ilman ongelmia valtaviksi harppauksiksi. "Koitapa tää rata" Ann-Liza nosti esteet melkoisen reilun kokoiseksi, kokoa en edes uskaltanut kysyä mutta arvioin niiden olevan jotakin 120 senttimetrin paikkeilla. Damarrow nosti käskystäni pyörivän, rytmikkään laukan ja napsi esteen toisensa perään, homma oli helppoa - ohjasin ponin esteelle, tuin vähän pohkeilla ja poni lensi yli kaikesta mitä sen eteen oli pistetty"

Kuulumisia Suomesta : Damarrow on hurmannut ihan kaikki. Se on kertakaikkisen upea käytöksinen eikä aiheuta päänvaivaa kuten meidän oma Lortti-oriimme... Damarrow on osallistunut parille kokeneiden ratsastajien tunnille ja saanut kaikki ratsastajansa pyörryksiin. "Tää on mieletön!" "En mä tiennyt että poni voi liikkua näin" "Mähän vaan istun ja kato mitä tää tekee!" "Voi juma, en oo ikinä hypännyt noin isoja - täähän lensi ne!" Kommentit herrasta ovat olleet melkoisen mieltäylentäviä - eikä turhaan, itsekin viihdyn paremmin kuin hyvin Damarrowin selässä.

Damarrow on astunut meillä asustelevan Bacardi Blanche tamman ja aloittelee kisaamista Suomessa tammi-helmikuun vaihteessa. Olen itse ottanut kunnian ratsastaa Damarrowia kisoissa niin kauan kun poni löytää uuden kodin.