Jälleen meillä koettiin raastavia hetkiä kun oli aika päästä kasvattivarsat maailmalle uusiin koteihinsa siipiään kokeilemaan. Kaikista pahinta oli, että jokainen varsa oli ihan ainutlaatuinen ja ehdimme varsoihin kiintyä niin kovasti että luopuminen meinasi käydä ihan supervaikeaksi. Myynti-ilmoitusten tekemistäkin pitkitettiin ja pitkitettiin, mutta lopulta varsojen kasvaessa alkoi tallista loppua tila ja henkilökunta.
Kaikista vanhimmaksi ehtinyt "Nalle" eli Kulman Fabriano oli jo kolmevuotias ja sitä oli jo hiukan ehditty ratsukoulutellakin. Nalle muistutti joka tilanteessa ihan meidän Unski-ruunaamme vaikka oli kyllä välillä vielä vähän flegmaattisempi. Saimmea mainion osoituksen Nallen loistavista hermoista kun tuulisella säällä ruuna oli juoksutettavana samaan aikaan kuin muutama muu poni oli treenailemassa tuleviin estekisoihin. Sää oli melko tuulinen ja yhtäkkinen, voimakas tuulenpuuska tempaisi pihalle jääneen kisapuffettime telttakatoksen ilmaan. Kentällä herkkäsieluisemmat ponit ryntäsivät samantein täyttä laukkaa kentän toiseen päähän, mutta arvatkaapas mitä 3v nuorukaisemme teki. Meidän Nallekarhumme katseli korvat sivulle kallistuneena kun telttakatos pamahti kentän aitoihin, hetken sitä katseltuaan totesi sen vaarattomaksi ja jatkoi matkaansa sen kummempia hötkyilemättä. Olinkin ihan vakuuttunut että tästä tulisi loistava tuntiponi aremmille ratsastajille, mutta tiukan keskustelun Reetan kanssa käytyäni jouduin myöntymään ponin myyntiin. Haikein mielin katselimme tänään aamulla kun Nalle käveli rauhallisesti hevoskoppiin ja matkusti uuden omistajansa, Dobbyn, kanssa tulevaan kotiinsa.
Heti Nallen lähdön jälkeen oli kiire hyvästelemään toista tänään uuteen kotiin matkustavaa ponivarsaa. Kulman Aprillin eli "Pikku-Lillin" hyvästeleminen oli minulle itselleni kaikista vaikeinta. Olin luullut että tämän kultakimpaleen saan pitää itselläni, olihan sen emä Kulman Marble ja isä Downhill Loreno! Oli siis suorastaan rikollista myydä tälläinen varsa, mutta jälleen budjettivartijamme Reetta pakotti minut tekemään sen. Aprilli ehti kyllä jo vuoden aikana näyttää meille, millainen diiva siitä tulevaisuudessa kasvaisi. Ennenkaikkea se nautti esiintymisestä ja teki kaiken oman päänsä mukaan, ei Lilliä auttanut käydä komentelemaan tai neuvomaan - kyllä neiti itse tiesi parhaiten. Tänäänkin kunnon itkut saatiin aikaiseksi kun ponin uusi omistaja Sinnu tuli tammaa hakemaan, Lilli tanssi tallipihalle niin upean kevyesti ja elegantisti. Sen jälkeen tamma kieltäytyi menemästä koppiin vaikka sitä kuinka siinä hoputeltiin. Lopulta kun mietimme mitäs nyt tehdään, heilautti Lilli päänsä ylös ja tepsutteli koppiin - niin kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään. Halusi neiti vain näyttää että häntähän ei komennella.
Huomenna olisi vuorossa sitten ihana Myrsky. Myrskystä piti tulla ihan alunperin tallimme seuraava jalostusori, mutta kun sen suvussa vaikuttava Cobart (Lorenon isä) löytyi jo lähes kaikkien kasvattiemme suvuista, ajattelin että pakkohan meidän olisi vähän erilaisia sukulinjoja talliimme saada. Myrsky hyppäsi mielellään joten ajattelimme siitä ehdottomasti tulevan esteponi, mutta menipä poni perimään isältään mielettömät liikkeetkin ja ripauksen rohkeutta. Voisiko siis parempaa kenttäponia olla kuin mielellään hyppäävä, rohkea, hyväliikkeinen ori? No, aika näyttää kuinka yhteistyö Myrskykn ja uuden omistajan välillä lähtee sujumaan ja pääseekö nuorukainen ne kenttäradat valloittamaan.
Lohdutukseksi tämän kolmikon menettämisestä olemme jo vähän kaavailleet uusia varsoja. Tammapula meillä vain on huutava, etenkin kun syksyn tunneilla tarvitaan käyttöön kaikki tuntiponimme ja kisakuntokin tammoilla on nyt niin kohdillaan ettei viitsisi niitä varsottaa. Mutta viimeistään sitten kun Nori-tamma siirtyy eläkkeelle tuntihommista on meillä sopiva emäehdokas tiedossa :)
maanantai 25. heinäkuuta 2011
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Kisaviikonloppu kunnialla loppuun
- hyvä me! Rankka kisaviikonloppu vedettiin kunnialla loppuun ja saimme pehmeän laskeutumisen arkeen kun sunnuntaina kisailtiin vain kolmessa luokassa. Luokat olivat sunnuntaina melkoisen isoja ja vaativia, joten suurin osa pienempien luokkien hyppääjistä oli suunannut jo kotia kohden. Sen sijaan katsojia tuntui tänään olevan vielä paljon enemmän kuin aijempina päivinä ja tunnelma kohosi ekan luokan aikana ihan huippuunsa.
Päivä aloiteltiin vaatimattomasti 140cm aikaratsastuksella ja esteet kyllä (ainakin omasta mielestäni) näyttivät valtavan isoilta. Tästä huolimatta ratsastajat näyttivät kävelevän rataa hyvin tyynesti, sen kummemmin esteitä kauhistelematta. Luokan kovahermoisimman ratsastajan tittelin olisi ansainnut ehdottomasti Sinnu, joka ratsasti tuplavoittoon hevosillaan Gracita Dango ja Délicieuse Salvador Dali. Kolmannen sijan nappasi Katajakulmalaisten iloksi (ja suureksi yllätykseksi) Lotta tallin omalla kasvatilla, KK Classicolla! Tästäpä kotikannattajat vasta riehaantuivat, ja mekastivat kentän laidalla niin että lähitienoot raikuivat.
Toka luokka oli ehkä kilpailuin tärkein ja tunteikkan luokka meidän tallilaisille, olihan se Downhill Lorenon muistoluokka josta voittaja saisi vuodeksi kiertopalkinnon itselleen. Ensimmäisellä kierroksella karsittiin jyvät akanoista kun poniratsukot kilpailivat 110cm radalla. Nollaratoja ratsastettiin vain viisi, joten otimme toiselle kierrokselle mukaan 12 parhaiten pärjännyttä ratsukkoa - näiden joukossa myös Anniina Marblella. Tokalle kierrokselle esteitä vielä nostettiin ja pienet ponit näyttivät kyllä melkoisen rohkeilta pomppiessaan tämän kokoisten okserien ja trippelien ylitse. Tiukan taistelun jälkeen Lorenon muistopokaalin ja raikuvat aplodit voitti Paada ponillaan Castle Walls, kakkoseksi vain muutaman sekunnin sadasosan erolla Devinettte - Isabella. Ja kolmanneksi sitten meidän oma tyttö, Anniina ihanalla Marblella joka on kyllä kaikinpuolin ihan mieletön poni!
Vikassa luokassa esteet nostettiin jälleen 140cm korkeudelle, starttaamassa oli Katajakulma Grand Prix! Tällä vaativalla ekalla kierroksella näimme yhdeksän upeaa nollarataa (Lotta ja Ressu kuuluivat tähän joukkoon myös) ja päästimme jatkoon 12 parasta. Tokalla kierroksella esteet nousivat 150cm korkeudelle ja nollaratoja ratsastettiin jälleen jopa kuusi kappaletta. Näin monta nollarataa mahdollistivat todella upean jännitysnäytelmän, jossa voittajan ratkaisivat ratsukon yhteistyö, riskinottokyky ja paineensietokyky. Kaikista parhaiten nämä ominaisuudet löytyivät DZZ:ltä ja ratsultaan Mistress Kite. Ei huonosti ratsastanut myöskään kakkoseksi sijoittunut Paul Bremer - Hello Seattle Sky. Lotan ja Ressun kisakunto ei ihan kärkisijoille riittänyt, tuloksena yksi pudotus radalta.
Maanantaina vasta kisat olivat varsinaisesti ohi, kun viimeisimmätkin kilpailijat starttasivat kotiin ja pääsimme purkamaan tilapäiskarsinat jotka olivat maisemaa koristaneet koko viikonlopun. Purkutalkoiden jälkeen fiilikset olivat vähän haikeat - mutta onneksi vain hetken aikaa, jo keskiviikkona meidän mailla kilpailtaisiin jälleen!
Päivä aloiteltiin vaatimattomasti 140cm aikaratsastuksella ja esteet kyllä (ainakin omasta mielestäni) näyttivät valtavan isoilta. Tästä huolimatta ratsastajat näyttivät kävelevän rataa hyvin tyynesti, sen kummemmin esteitä kauhistelematta. Luokan kovahermoisimman ratsastajan tittelin olisi ansainnut ehdottomasti Sinnu, joka ratsasti tuplavoittoon hevosillaan Gracita Dango ja Délicieuse Salvador Dali. Kolmannen sijan nappasi Katajakulmalaisten iloksi (ja suureksi yllätykseksi) Lotta tallin omalla kasvatilla, KK Classicolla! Tästäpä kotikannattajat vasta riehaantuivat, ja mekastivat kentän laidalla niin että lähitienoot raikuivat.
Toka luokka oli ehkä kilpailuin tärkein ja tunteikkan luokka meidän tallilaisille, olihan se Downhill Lorenon muistoluokka josta voittaja saisi vuodeksi kiertopalkinnon itselleen. Ensimmäisellä kierroksella karsittiin jyvät akanoista kun poniratsukot kilpailivat 110cm radalla. Nollaratoja ratsastettiin vain viisi, joten otimme toiselle kierrokselle mukaan 12 parhaiten pärjännyttä ratsukkoa - näiden joukossa myös Anniina Marblella. Tokalle kierrokselle esteitä vielä nostettiin ja pienet ponit näyttivät kyllä melkoisen rohkeilta pomppiessaan tämän kokoisten okserien ja trippelien ylitse. Tiukan taistelun jälkeen Lorenon muistopokaalin ja raikuvat aplodit voitti Paada ponillaan Castle Walls, kakkoseksi vain muutaman sekunnin sadasosan erolla Devinettte - Isabella. Ja kolmanneksi sitten meidän oma tyttö, Anniina ihanalla Marblella joka on kyllä kaikinpuolin ihan mieletön poni!
Vikassa luokassa esteet nostettiin jälleen 140cm korkeudelle, starttaamassa oli Katajakulma Grand Prix! Tällä vaativalla ekalla kierroksella näimme yhdeksän upeaa nollarataa (Lotta ja Ressu kuuluivat tähän joukkoon myös) ja päästimme jatkoon 12 parasta. Tokalla kierroksella esteet nousivat 150cm korkeudelle ja nollaratoja ratsastettiin jälleen jopa kuusi kappaletta. Näin monta nollarataa mahdollistivat todella upean jännitysnäytelmän, jossa voittajan ratkaisivat ratsukon yhteistyö, riskinottokyky ja paineensietokyky. Kaikista parhaiten nämä ominaisuudet löytyivät DZZ:ltä ja ratsultaan Mistress Kite. Ei huonosti ratsastanut myöskään kakkoseksi sijoittunut Paul Bremer - Hello Seattle Sky. Lotan ja Ressun kisakunto ei ihan kärkisijoille riittänyt, tuloksena yksi pudotus radalta.
Maanantaina vasta kisat olivat varsinaisesti ohi, kun viimeisimmätkin kilpailijat starttasivat kotiin ja pääsimme purkamaan tilapäiskarsinat jotka olivat maisemaa koristaneet koko viikonlopun. Purkutalkoiden jälkeen fiilikset olivat vähän haikeat - mutta onneksi vain hetken aikaa, jo keskiviikkona meidän mailla kilpailtaisiin jälleen!
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Toka päivä ohi - hengissä!
Superestekisat jatkuu, nyt jo toka päivä ohi! Talliporukan kanssa mieliala vaihtelee, toisaalta on erittäin helpottavaa että päiviä on jäljellä vain yksi - toisaalta taas olo on hirvittävän haikea, kisavilinä vaan on niin ihanan jännittävää! Kaikista parasta on päästä tsemppaamaan oman tallin ratsukoita ikiomissa kisoissa, ja oman tallin ratsukoille on mahtava fiilis kun ainakin puolet katsomasta on tuttuja joiden tietää pitävän peukkuja.
Vaikka säävaroitukset lupailivat täksi iltapäiväksi ukkoskuuroja vältyimme tältä harmilta nipin napin. Puoli tuntia kilpailujen jälkeen alkoi sade ropista ja hiukan jyrähtelikin, onneksi pahin ukkosmyrsky kiersi kisa-alueen emmekä joutuneet testaamaan tilapäiskarsinoidemme myrskykestävyyttä...
Päivä aloiteltiin - milläs muulla kuin - ponienergialla! Ekana luokkana oli poniratsukoille suunnattu 100/110cm luokka. Jotta kaikki ponit saisivat yhtälaisen mahdollisuudeen koostaan riippumatta, hyppäsivät pikkuponit luokan alussa 10cm matalemman radan kuin luokan loppupuolella startanneet isot ponit. Niin siinä sitten kävi, että jännittävän uusinnan jälkeen pikkuponi MK Miami onnistui hyödyntämään ketteryyttään ja nappasi luokkavoiton ratsastajansa Sekundan avustuksella. Seuraavat neljä sijoittunutta olivatkin sitten isoja poneja, näistä isoista poneista kakkossijalle päätyi Hawa Soft Sight S ratsastajanaan Sinnu. Katiksen omat ponit eivät tässä luokassa olleet aivan parhaassa terässä, ja korkeimmalla sijoituksissa meidän ratsukoista oli Anniina Salamalla (20.).
Kun päivä oli saatu vauhdikkaasti käyntiin oli aika ottaa vähän rauhallisemmin. Seuraavana vuorossa olivat nuorten hevosten luokat, jossa radat oli suunniteltu rauhallista, tasaista ratsastusta silmälläpitäen. Ensin kilpailuvuorossa olivat 5 - ja 6v hevoset. Luokan taso oli hyvin tasainen, eikä yhtään hylkäystä tullut - mikä kertoi siitä, että hevoset olivat hyvin tehtäviensä tasolla ja rata reilu nuoria hevosia kohtaan. Tasaisista suorituksista parhaimman ratsasti kuitenkin Mirkku viisivuotiaalla OHL Macabre Wonderland nimisellä ratsullaan. Kolmossijalla nähtiin jo Katajakulmalainen, Lotta viisivuotiaalla Le' Dolbessa tammalla, vain pari sekuntia hitaammin kuin kakkossijalle kiilannut Rami Kivinen - Arizona Sky.
Hevosten jälkeen vuorossa oli nuoret ponit 80/90cm kokoisella radalla. Näimme nuorten ponienkin radalla todella kyvykkäitä nuoria, lupauksia taitavien ratsastajien alla. Luokan voitti Paada hienosti hyppäävällä What's My Name-ponillaan. Äskeisen luokan kaavan mukaan kolmoissijalla oli jälleen Lotta, tällä kertaa ratsunaan äärimmäisen lupaava Kulman Melinda-tamma. Katiksen ratsukon kakkossijalta tipautti Helmi ratsullaan Presto Menuett.
Päivän toisiksi viimeiseen luokkaan, ratsastuskouluoppilaiden 80-90cm korkuiseen luokkaan oli ratamestari loihtinut kinkkisen radan. Ratsastuskouluja oli mukana harmittavan vähän (3 kpl) ja vain kolme viidestä ratsukosta selviytyi radan loppuun asti. Eilisen tapaan luokkavoittaja tuli Malmgårdin tallilta, tällä kertaa ratsukko oli Anni Backman - Betti EST. Toisena näimmekin katsojien iloksi Katajakulmailaisen, Jinna - Tiptoe.
Päivän pääluokkana oli tänään 135cm aikaratsastus joten saimme päättää päivän todelliseen jännitysnäytelmään. Ratsastajista parhaiten hermonsa säilytti Sinnu joka kiritti ratsunsa Rowandell Heavenin niin upeaan suoritukseen ettei sitä kukaan luokan ratsukoista pystynyt lyömään. Myös Katajakulmaa tässä luokassa edustanut Lotta joutui melkoisen paineen alaiseksi, eikä saavuttanut aivan huippusuorituksiaan, vaikka ratsastakin kokeneemman kisakumppaninsa seitsemännelle sijalle.
Vaikka säävaroitukset lupailivat täksi iltapäiväksi ukkoskuuroja vältyimme tältä harmilta nipin napin. Puoli tuntia kilpailujen jälkeen alkoi sade ropista ja hiukan jyrähtelikin, onneksi pahin ukkosmyrsky kiersi kisa-alueen emmekä joutuneet testaamaan tilapäiskarsinoidemme myrskykestävyyttä...
Päivä aloiteltiin - milläs muulla kuin - ponienergialla! Ekana luokkana oli poniratsukoille suunnattu 100/110cm luokka. Jotta kaikki ponit saisivat yhtälaisen mahdollisuudeen koostaan riippumatta, hyppäsivät pikkuponit luokan alussa 10cm matalemman radan kuin luokan loppupuolella startanneet isot ponit. Niin siinä sitten kävi, että jännittävän uusinnan jälkeen pikkuponi MK Miami onnistui hyödyntämään ketteryyttään ja nappasi luokkavoiton ratsastajansa Sekundan avustuksella. Seuraavat neljä sijoittunutta olivatkin sitten isoja poneja, näistä isoista poneista kakkossijalle päätyi Hawa Soft Sight S ratsastajanaan Sinnu. Katiksen omat ponit eivät tässä luokassa olleet aivan parhaassa terässä, ja korkeimmalla sijoituksissa meidän ratsukoista oli Anniina Salamalla (20.).
Kun päivä oli saatu vauhdikkaasti käyntiin oli aika ottaa vähän rauhallisemmin. Seuraavana vuorossa olivat nuorten hevosten luokat, jossa radat oli suunniteltu rauhallista, tasaista ratsastusta silmälläpitäen. Ensin kilpailuvuorossa olivat 5 - ja 6v hevoset. Luokan taso oli hyvin tasainen, eikä yhtään hylkäystä tullut - mikä kertoi siitä, että hevoset olivat hyvin tehtäviensä tasolla ja rata reilu nuoria hevosia kohtaan. Tasaisista suorituksista parhaimman ratsasti kuitenkin Mirkku viisivuotiaalla OHL Macabre Wonderland nimisellä ratsullaan. Kolmossijalla nähtiin jo Katajakulmalainen, Lotta viisivuotiaalla Le' Dolbessa tammalla, vain pari sekuntia hitaammin kuin kakkossijalle kiilannut Rami Kivinen - Arizona Sky.
Hevosten jälkeen vuorossa oli nuoret ponit 80/90cm kokoisella radalla. Näimme nuorten ponienkin radalla todella kyvykkäitä nuoria, lupauksia taitavien ratsastajien alla. Luokan voitti Paada hienosti hyppäävällä What's My Name-ponillaan. Äskeisen luokan kaavan mukaan kolmoissijalla oli jälleen Lotta, tällä kertaa ratsunaan äärimmäisen lupaava Kulman Melinda-tamma. Katiksen ratsukon kakkossijalta tipautti Helmi ratsullaan Presto Menuett.
Päivän toisiksi viimeiseen luokkaan, ratsastuskouluoppilaiden 80-90cm korkuiseen luokkaan oli ratamestari loihtinut kinkkisen radan. Ratsastuskouluja oli mukana harmittavan vähän (3 kpl) ja vain kolme viidestä ratsukosta selviytyi radan loppuun asti. Eilisen tapaan luokkavoittaja tuli Malmgårdin tallilta, tällä kertaa ratsukko oli Anni Backman - Betti EST. Toisena näimmekin katsojien iloksi Katajakulmailaisen, Jinna - Tiptoe.
Päivän pääluokkana oli tänään 135cm aikaratsastus joten saimme päättää päivän todelliseen jännitysnäytelmään. Ratsastajista parhaiten hermonsa säilytti Sinnu joka kiritti ratsunsa Rowandell Heavenin niin upeaan suoritukseen ettei sitä kukaan luokan ratsukoista pystynyt lyömään. Myös Katajakulmaa tässä luokassa edustanut Lotta joutui melkoisen paineen alaiseksi, eikä saavuttanut aivan huippusuorituksiaan, vaikka ratsastakin kokeneemman kisakumppaninsa seitsemännelle sijalle.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
jättiestekisojen eka päivä takana
Katajakulman harjoituskenttiksistä jäi kokonaan tilannepäivitys kirjoittelematta, mutta ensi viikon oikeista kenttäkisoista on tulossa sitten vähän isompi juttu, samoin kuin nyt meneillään olevista jättimäisistä estekisoista!
Ekan päivän lähtölistat näytti aamupalaverissa melkoiselta haasteeltaa. 179 lähtöä! Vaikka hirveästi meillä ei kokemusta jättikisoista ole, lähdimme innokkaasti ottamamaan selvää kuinka melkoisen pieni talkooporukkamme tästä selviäisi.
Sää ainakin suosi meitä heti aamulla, pääsimme aloittamaan päivän ekan luokan todella aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä. (kello 8.00 lämpömittari näytti + 24 celsiusastetta). Luokka oli avoinna vain ratsastuskoulujen oppilaille ja estekorkeutena 50-60cm. Luokkaan osallistui harmittavan vähän kouluja, ratsukoita oli edustettuna vain neljältä eri ratsastuskoululta - ja yksi näistä luonnollisesti oli Katajakulman talli. Luokkavoitton nappasi Målmgardin tallia edustava Mira Tammi Lawton-nimisellä ratsullaan aivan Katiksen oman ratsukon Jenniinan ja Norin turvan edestä.
Kakkosluokkaan estekorkeutta nostettiin reippaasti jo 20 senttimetriä ja tässä 80cm luokassa palkittiin kaikki puhtaat radat. Tämä arvostelu osoittautui tosi toimivaksi, radat sujuivat nopeasti ja kisaviikonlopun verryttelyapäivään sopivasti nähtiin paljon rauhallisia nollaratoja. Ratamestarimme oli kuitenkin onnistunut loihtimaan radan jolla ratsukkojen taso mitattiin, yli neljästäkymmenestä osallistujasta vain 13 suoritti radan virheettömästi. Katajakulman porukasta tähän virheettömien ykkösten porukkaan ratsasti Lotta nuorella Melinda-tammalla ja Jinna näpsäkällä Topi-ponilla.
Ysikympin luokassa arvostelumenetelmä oli sama ja rata myöskin melko haasteellinen, tällä kertaa 39 ratsukosta myöskin kolmetoista ratsasti puhtaan radan. Eniten ongelmia tuntui aiheuttavan valkoiset laatikot esteen alla, ei niinkään massiivinen muuri jota monet ratsastajat kauhistelivat ennen luokan alkua. Tämä luokka meni meidän porukalta vähän ala-arvoisesti ja saimme hurrata vain yhtä nollarataa kun Lotta ratsasti innoissaan olevan Tito-ruunan virheittä maaliin.
Jotta kilpailuissa jatkuisi siistit ja rauhalliset radat, oli seuraava luokka taitoratsastusluokka metrin esteillä. Luokkaa oli tuomaroimassa vanhempi herrasmies, aikoinaan isoissakin luokissa menestynyt Aki Rendqvist joka painotti nimenomaan siistiä, tehokasta ja hevosystävällistä ratsastusta. Eniten Akin mieleen oli Milla Johanssonin ja Suicide Chiantin suoritus - Milla ratsasti tehokkaasti ja teki erinomaista yhteistyötä ratsunsa kanssa. Vain muutaman pisteen erolla kakkoseksi sijoittui Sinnu - Rosdalens Princesse. Katajakulmalaisista parhaiten pärjäsi Anniina Marblella sijoittuen heti kolmanneksi. ¨
Päivän viimeisessä luokassa nähtiin jo vähän vauhdikkaampaa ratsastusta kun luokka oli 120cm tasolla käytävä aikaratsastus. Kymmenestä virheettömästä suorituksista ehdottomasti nopeimman ajan ratsasti Bam Suicide Sparkling Diamond-ratsullaan. Tässä luokassa Katajakulmaa edustanut Lotta piti lipun korkealla ja ratsasti molemmat ratsunsa virheettömästi maaliin, nuoren Classicon niin nopeasti että sijoittui luokassa kuudenneksi.
Kisapäivä venähti mukavasti iltakymmeneen asti, mutta silti talkooporukan voimin muunsimme radan jo huomista ekaa luokkaa varten. Huomenna olisi luvassa nuorten hevosten sekä ponien luokkia, joten lähtijämäärät näyttävät paljon kohtuullisemmilta.
Ekan päivän lähtölistat näytti aamupalaverissa melkoiselta haasteeltaa. 179 lähtöä! Vaikka hirveästi meillä ei kokemusta jättikisoista ole, lähdimme innokkaasti ottamamaan selvää kuinka melkoisen pieni talkooporukkamme tästä selviäisi.
Sää ainakin suosi meitä heti aamulla, pääsimme aloittamaan päivän ekan luokan todella aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä. (kello 8.00 lämpömittari näytti + 24 celsiusastetta). Luokka oli avoinna vain ratsastuskoulujen oppilaille ja estekorkeutena 50-60cm. Luokkaan osallistui harmittavan vähän kouluja, ratsukoita oli edustettuna vain neljältä eri ratsastuskoululta - ja yksi näistä luonnollisesti oli Katajakulman talli. Luokkavoitton nappasi Målmgardin tallia edustava Mira Tammi Lawton-nimisellä ratsullaan aivan Katiksen oman ratsukon Jenniinan ja Norin turvan edestä.
Kakkosluokkaan estekorkeutta nostettiin reippaasti jo 20 senttimetriä ja tässä 80cm luokassa palkittiin kaikki puhtaat radat. Tämä arvostelu osoittautui tosi toimivaksi, radat sujuivat nopeasti ja kisaviikonlopun verryttelyapäivään sopivasti nähtiin paljon rauhallisia nollaratoja. Ratamestarimme oli kuitenkin onnistunut loihtimaan radan jolla ratsukkojen taso mitattiin, yli neljästäkymmenestä osallistujasta vain 13 suoritti radan virheettömästi. Katajakulman porukasta tähän virheettömien ykkösten porukkaan ratsasti Lotta nuorella Melinda-tammalla ja Jinna näpsäkällä Topi-ponilla.
Ysikympin luokassa arvostelumenetelmä oli sama ja rata myöskin melko haasteellinen, tällä kertaa 39 ratsukosta myöskin kolmetoista ratsasti puhtaan radan. Eniten ongelmia tuntui aiheuttavan valkoiset laatikot esteen alla, ei niinkään massiivinen muuri jota monet ratsastajat kauhistelivat ennen luokan alkua. Tämä luokka meni meidän porukalta vähän ala-arvoisesti ja saimme hurrata vain yhtä nollarataa kun Lotta ratsasti innoissaan olevan Tito-ruunan virheittä maaliin.
Jotta kilpailuissa jatkuisi siistit ja rauhalliset radat, oli seuraava luokka taitoratsastusluokka metrin esteillä. Luokkaa oli tuomaroimassa vanhempi herrasmies, aikoinaan isoissakin luokissa menestynyt Aki Rendqvist joka painotti nimenomaan siistiä, tehokasta ja hevosystävällistä ratsastusta. Eniten Akin mieleen oli Milla Johanssonin ja Suicide Chiantin suoritus - Milla ratsasti tehokkaasti ja teki erinomaista yhteistyötä ratsunsa kanssa. Vain muutaman pisteen erolla kakkoseksi sijoittui Sinnu - Rosdalens Princesse. Katajakulmalaisista parhaiten pärjäsi Anniina Marblella sijoittuen heti kolmanneksi. ¨
Päivän viimeisessä luokassa nähtiin jo vähän vauhdikkaampaa ratsastusta kun luokka oli 120cm tasolla käytävä aikaratsastus. Kymmenestä virheettömästä suorituksista ehdottomasti nopeimman ajan ratsasti Bam Suicide Sparkling Diamond-ratsullaan. Tässä luokassa Katajakulmaa edustanut Lotta piti lipun korkealla ja ratsasti molemmat ratsunsa virheettömästi maaliin, nuoren Classicon niin nopeasti että sijoittui luokassa kuudenneksi.
Kisapäivä venähti mukavasti iltakymmeneen asti, mutta silti talkooporukan voimin muunsimme radan jo huomista ekaa luokkaa varten. Huomenna olisi luvassa nuorten hevosten sekä ponien luokkia, joten lähtijämäärät näyttävät paljon kohtuullisemmilta.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Maastorata - valmis!
Vihdoinkin tänään meillä viimeisteltiin talvitauolla ollut maastorata. Jo heti lumien lähdöstä asti on sen kunnostamisesta puhuttu ja palaverejä pidetty mutta vasta nyt heinäkuun puolivälissä päästiin käsiksi hommaan.
Meillä vietettiinkin muutama oikein mukava työntäyteinen päivä talkoohengessä ja yllättävän nopeasti maastorata saatiin käyttökelpoiseen kuntoon. Muutamilta osin maastoradan pohjaa piti uusia, nurmipohjaiset alueet olivat tosi hyvässä kunnossa mutta hiekkapätkät olivat kuluneet vähän turhan koviksi joten niihin jouduttiin tilaamaan muutama rekkalastillinen uutta hiekkaa. Pohjien ollessa kunnossa tarkisteltiin esteet joista suurin osa oli pysynyt hyvässä kunnossa. Helpot pikkutukit eivät vaatineet kummempaa korjausta, kuten ei myöskään isommat ja massiivisemmat tukit. Maastoradalle saimme lisättyä myös muutaman perustukkiesteen - niitähän ei voi olla koskaan liikaa! Tämän lisäksi putsasimme kaksi hautaestettämme mahdollisimman pelottavan näköiseksi ja koristelimme osan laatikkoesteistä kuusenhavuilla joiden yli hevonen voi joko tehdä ison hypyn tai vain hypätä läpi.
Maastoradallemme löytyi myös aivan uusi ylpeydenaihe kun eräs ihana maanomistaja antoi käyttöömme matalan mutta melko leveän - hänelle tarpeettoman - lammen käyttöömme. Ihan innoissamme suunnittelimmekin eri variaatoita siitä, kuinka helpommat ja vaativammat maastoradat voisivat veden lävitse kulkea.
Tietysti kun maastorata saatiin valmiiksi oltiin jo innolla suunnittelemassa avajaiskisoja. Ja tässähän se tulos sitten on... Eli tervetuloa vaan harjoituskenttiksiin Katiksen huippuhienolle maastoradalle!
Meillä vietettiinkin muutama oikein mukava työntäyteinen päivä talkoohengessä ja yllättävän nopeasti maastorata saatiin käyttökelpoiseen kuntoon. Muutamilta osin maastoradan pohjaa piti uusia, nurmipohjaiset alueet olivat tosi hyvässä kunnossa mutta hiekkapätkät olivat kuluneet vähän turhan koviksi joten niihin jouduttiin tilaamaan muutama rekkalastillinen uutta hiekkaa. Pohjien ollessa kunnossa tarkisteltiin esteet joista suurin osa oli pysynyt hyvässä kunnossa. Helpot pikkutukit eivät vaatineet kummempaa korjausta, kuten ei myöskään isommat ja massiivisemmat tukit. Maastoradalle saimme lisättyä myös muutaman perustukkiesteen - niitähän ei voi olla koskaan liikaa! Tämän lisäksi putsasimme kaksi hautaestettämme mahdollisimman pelottavan näköiseksi ja koristelimme osan laatikkoesteistä kuusenhavuilla joiden yli hevonen voi joko tehdä ison hypyn tai vain hypätä läpi.
Maastoradallemme löytyi myös aivan uusi ylpeydenaihe kun eräs ihana maanomistaja antoi käyttöömme matalan mutta melko leveän - hänelle tarpeettoman - lammen käyttöömme. Ihan innoissamme suunnittelimmekin eri variaatoita siitä, kuinka helpommat ja vaativammat maastoradat voisivat veden lävitse kulkea.
Tietysti kun maastorata saatiin valmiiksi oltiin jo innolla suunnittelemassa avajaiskisoja. Ja tässähän se tulos sitten on... Eli tervetuloa vaan harjoituskenttiksiin Katiksen huippuhienolle maastoradalle!
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Ihan kuin oikea kilparatsastaja
Nyt näin kisakauden aikana on olo kuin ihka oikealla kilparatsastajalla! Käytössäni on kaksi omaa, täysin kisakuntoista estehevosta jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin, vanhempi ruuna Renegade on oma "oppimestarini" ja suoriutuu helposti 140-150cm tasosta kun taas nuoremman oriin, Classicon kanssa pääsen soveltamaan Ressun kanssa oppimaani ja viemään tätä oria eteenpäin kohti isompia esteluokkia - joihin oriilla kapasiteettiä totisesti riittää!
Näiden kahden oman kisahepan lisäksi on meillä tallissa kesäkuukausina muutama vapaa karsinapaikka jotka asuttavat ratsastettavana ja kilpailutettavana olevat hevoseni. Näin kun kesällä ei ole ratsastuskoulun tunteja ollut, olen päässyt maistelemaan ihan oikeaa ammattiratsastajan elämää ottamalla vieraita hevosia ratsutettavaksi. Ja hyvin homma on ainakin tähän asti toiminut, hevosten omistajat ovat olleet tyytyväisiä, tuloksia kisaradoilta on tullut ja ennenkaikkea olen itse nauttinut uudesta urasuuntauksestani valtavasti!
Tällä hetkellä "vierasheppatallissa" asustelee kolme heppaa, joista kaikista voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä, mutta koitetaan nyt esitellä vierailijamme mahdollisimman lyhyesti. Pisimpään treenissä on ollut ihanan symppis suokkiruuna Suvituvan Suukotus jolle keräilen kisaradoilta tuloksia myyntiä varten. Seitsemänvuotias, komea liinaharjainen Suukko on tehnyt hyvää työtä esteradoilla ja jopa pari voittoa olemme kisoista napsineet - vaikka aina olen vannonut etten tule suomenhevosten kanssa toimeen. Toinen tapaus on vasta viisivuotias varsin fiksu kisahevosen alku, Le' Dolbessa jonka kanssa on myös tarkoitus hankkia myyntiä edistäviä kisatuloksia. Dolbessa toimii kotioloissa tosi näppärästi, ja olemmekin etsiskelleet kisoja joissa pääsisimme testaamaan yhteistyömme toimivuutta "tositilanteessa". Kolmas heppa on meillä vähän erilaisella sopimuksella, 10-vuotias puoliveriruuna Mallaco treenaa Katajakulmassa yhdessä omistajansa Jannican kanssa. Treenipakettiin kuuluu siis ratsukon valmentamista viisi kertaa viikossa, mikä on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Jannica ja Mallacokin tähtäilevät kisaradoille, joten pian nähdään miten valmentajanoppini ovat heihin purreet ;)
Kaikilla oikeilla ammatti - ja kisaratsastajillahan on myös kasvamassa nuoria tulevaisuudenlupauksia tallissa - ja löytyy niitä minultakin peräti kolme kappaletta! Yhden näistä - mutkattoman 6v nyffitamman Daffyn - olen onnistunut lykkäämään Lolan harteille, ja keskittynyt vain valmentamaan parivaljakkoa kohti esteratoja. Itselleni projektiksi olen jättänyt viisivuotiaan reippaan ja rämäpäisen Rebel oriin sekä samanikäisen tammamaisen Melinda-prinsessan. Saa nyt nähdä, minkämoisia huippukisaponeja näistä sitten kuoriutuu! ;)
Näiden kahden oman kisahepan lisäksi on meillä tallissa kesäkuukausina muutama vapaa karsinapaikka jotka asuttavat ratsastettavana ja kilpailutettavana olevat hevoseni. Näin kun kesällä ei ole ratsastuskoulun tunteja ollut, olen päässyt maistelemaan ihan oikeaa ammattiratsastajan elämää ottamalla vieraita hevosia ratsutettavaksi. Ja hyvin homma on ainakin tähän asti toiminut, hevosten omistajat ovat olleet tyytyväisiä, tuloksia kisaradoilta on tullut ja ennenkaikkea olen itse nauttinut uudesta urasuuntauksestani valtavasti!
Tällä hetkellä "vierasheppatallissa" asustelee kolme heppaa, joista kaikista voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä, mutta koitetaan nyt esitellä vierailijamme mahdollisimman lyhyesti. Pisimpään treenissä on ollut ihanan symppis suokkiruuna Suvituvan Suukotus jolle keräilen kisaradoilta tuloksia myyntiä varten. Seitsemänvuotias, komea liinaharjainen Suukko on tehnyt hyvää työtä esteradoilla ja jopa pari voittoa olemme kisoista napsineet - vaikka aina olen vannonut etten tule suomenhevosten kanssa toimeen. Toinen tapaus on vasta viisivuotias varsin fiksu kisahevosen alku, Le' Dolbessa jonka kanssa on myös tarkoitus hankkia myyntiä edistäviä kisatuloksia. Dolbessa toimii kotioloissa tosi näppärästi, ja olemmekin etsiskelleet kisoja joissa pääsisimme testaamaan yhteistyömme toimivuutta "tositilanteessa". Kolmas heppa on meillä vähän erilaisella sopimuksella, 10-vuotias puoliveriruuna Mallaco treenaa Katajakulmassa yhdessä omistajansa Jannican kanssa. Treenipakettiin kuuluu siis ratsukon valmentamista viisi kertaa viikossa, mikä on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Jannica ja Mallacokin tähtäilevät kisaradoille, joten pian nähdään miten valmentajanoppini ovat heihin purreet ;)
Kaikilla oikeilla ammatti - ja kisaratsastajillahan on myös kasvamassa nuoria tulevaisuudenlupauksia tallissa - ja löytyy niitä minultakin peräti kolme kappaletta! Yhden näistä - mutkattoman 6v nyffitamman Daffyn - olen onnistunut lykkäämään Lolan harteille, ja keskittynyt vain valmentamaan parivaljakkoa kohti esteratoja. Itselleni projektiksi olen jättänyt viisivuotiaan reippaan ja rämäpäisen Rebel oriin sekä samanikäisen tammamaisen Melinda-prinsessan. Saa nyt nähdä, minkämoisia huippukisaponeja näistä sitten kuoriutuu! ;)
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Katajakulma jälleen jaloilleen
Pari kuukautta sitten Katajakulman talli kohtasi ennennäkemättömän järkytyksen josta selviytyminen vei monen monta kuukautta, vasta nyt talli alkaa päästä takaisin jalolleen. Huhtikuun loppupuolella, ihan varoittamatta kaikinpuolin hyvässä kunnossa ollut jalostusoriimme Downhill Loreno löytyi karsinastaan kuolleena. Aamutalliin tullut Lotta oriin löysi, eikä ensimmäiseen kahteen tuntiin muuta tehnytkään kuin parkui Lorenon vierellä täyttä kurkkua. Kaikkihan olivat tienneet oriin olevan jo melko iäkäs, mutta kukaan ei ollut varautunut sen lähtöön näin äkkiä, olihan se vielä viikko sitten hypännyt estekisoissa elämänsä upeimman radan.
Kun uutinen kiiri koko talliporukan korviin oli tilanne tallilla melkoisen lamaantunut, Lotta kökötti hiljaa itsekseen - seuranaan vain Lortin pitkäaikainen ratsastaja Johanna joka oli vähintään yhtä kauhistunut tilanteesta. Oriin tuhkat laskettiin pari viikkoa tapahtuman jälkeen ja vietimme Katajakulman mailla kaunista muistotilaisuutta. Vaikka muistotilaisuus järjestettiin aikaisin aamulla, auringonnousun aikaan oli pellon reunalle kerääntynyt sankka katselijajoukko, lähes kaikki hevosenhoitajat, vakiotuntilaisia, muutama Lortin varsan omistaja sekä tietysti Lotan ja minun lisäksi oriin kisaratsastaja Johanna. Ihmiskatsojien lisäksi tilaisuudessa oli läsnä Lortin kaksi varsaa, Unski ja Marble sekä Lortin lapsenlapset, Kulman April ja Kulman Fabriano. Tuhkat leviteltiin pelloille oriin varsasaattueen kera, niin että Unskia ratsasti Johanna ja Marblea ratsasti tuhkat kaatava Lotta.
Kun ajatukseen Lortin poismenosta oli sopeuduttu, oli aika täyttää tyhjillään oleva orikarsina Lortin seuraajalla, seuraavalla jalostusoriillamme. Lortin kasvattajalla, tanskalaisella Downhill-siittolla olisi ollut monta upeaa oria tarjolla, mutta lähes kaikkien suvusta löytyi samat vanhemmat kuin Lortilta. Tällä kertaa tahdoimme hiukan erityyppisiä sukulinjoja ja päädyimme pienoisen harkinnan jälkeen suomalaiseen Koivulehdon Rebel-nimiseen nyffinuorukaiseen. Rebel hurmasi meidät ponimaisen symppiksellä olemuksella, oriin ilme oli samaan aikaan niin viaton ja veikeä että väkisinhän siihen ihastui. Rebel oli myös mukavan oloinen ratsastaa, vaikka viisivuotias oripoika melkoisen pörheänä esiintyikin koeratsastuksessa. Kuitenkin se oli kovin nöyrä sekä yritteliäs, ja ylitti esteet aivan samanmoisella palavalla innolla kuin Lorttikin.
Rebel on meillä nyt viikon verran saanut kotiutua paikkoihin ja ekoihin kisoihin ollaan menossa jo huomenna - naapuritallin esteharkkarit on oiva paikka oriille käydä nuuhkimassa kisavilinöitä. Lotta ratsastaa vielä näissä kisoissa "Peetua" mutta ehkäpä tulevaisuudessa oriin satulaan kiipeää uutta kisaponia odotteleva Lola. Peetun lisäksi huomisissa kisoissa starttailee muitakin Katiksen ratsukoita, joten peukut pystyyn! =)
Kun uutinen kiiri koko talliporukan korviin oli tilanne tallilla melkoisen lamaantunut, Lotta kökötti hiljaa itsekseen - seuranaan vain Lortin pitkäaikainen ratsastaja Johanna joka oli vähintään yhtä kauhistunut tilanteesta. Oriin tuhkat laskettiin pari viikkoa tapahtuman jälkeen ja vietimme Katajakulman mailla kaunista muistotilaisuutta. Vaikka muistotilaisuus järjestettiin aikaisin aamulla, auringonnousun aikaan oli pellon reunalle kerääntynyt sankka katselijajoukko, lähes kaikki hevosenhoitajat, vakiotuntilaisia, muutama Lortin varsan omistaja sekä tietysti Lotan ja minun lisäksi oriin kisaratsastaja Johanna. Ihmiskatsojien lisäksi tilaisuudessa oli läsnä Lortin kaksi varsaa, Unski ja Marble sekä Lortin lapsenlapset, Kulman April ja Kulman Fabriano. Tuhkat leviteltiin pelloille oriin varsasaattueen kera, niin että Unskia ratsasti Johanna ja Marblea ratsasti tuhkat kaatava Lotta.
Kun ajatukseen Lortin poismenosta oli sopeuduttu, oli aika täyttää tyhjillään oleva orikarsina Lortin seuraajalla, seuraavalla jalostusoriillamme. Lortin kasvattajalla, tanskalaisella Downhill-siittolla olisi ollut monta upeaa oria tarjolla, mutta lähes kaikkien suvusta löytyi samat vanhemmat kuin Lortilta. Tällä kertaa tahdoimme hiukan erityyppisiä sukulinjoja ja päädyimme pienoisen harkinnan jälkeen suomalaiseen Koivulehdon Rebel-nimiseen nyffinuorukaiseen. Rebel hurmasi meidät ponimaisen symppiksellä olemuksella, oriin ilme oli samaan aikaan niin viaton ja veikeä että väkisinhän siihen ihastui. Rebel oli myös mukavan oloinen ratsastaa, vaikka viisivuotias oripoika melkoisen pörheänä esiintyikin koeratsastuksessa. Kuitenkin se oli kovin nöyrä sekä yritteliäs, ja ylitti esteet aivan samanmoisella palavalla innolla kuin Lorttikin.
Rebel on meillä nyt viikon verran saanut kotiutua paikkoihin ja ekoihin kisoihin ollaan menossa jo huomenna - naapuritallin esteharkkarit on oiva paikka oriille käydä nuuhkimassa kisavilinöitä. Lotta ratsastaa vielä näissä kisoissa "Peetua" mutta ehkäpä tulevaisuudessa oriin satulaan kiipeää uutta kisaponia odotteleva Lola. Peetun lisäksi huomisissa kisoissa starttailee muitakin Katiksen ratsukoita, joten peukut pystyyn! =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)