Lapset maailmalle

Jälleen meillä koettiin raastavia hetkiä kun oli aika päästä kasvattivarsat maailmalle uusiin koteihinsa siipiään kokeilemaan. Kaikista pahinta oli, että jokainen varsa oli ihan ainutlaatuinen ja ehdimme varsoihin kiintyä niin kovasti että luopuminen meinasi käydä ihan supervaikeaksi. Myynti-ilmoitusten tekemistäkin pitkitettiin ja pitkitettiin, mutta lopulta varsojen kasvaessa alkoi tallista loppua tila ja henkilökunta.

Kaikista vanhimmaksi ehtinyt "Nalle" eli Kulman Fabriano oli jo kolmevuotias ja sitä oli jo hiukan ehditty ratsukoulutellakin. Nalle muistutti joka tilanteessa ihan meidän Unski-ruunaamme vaikka oli kyllä välillä vielä vähän flegmaattisempi. Saimmea mainion osoituksen Nallen loistavista hermoista kun tuulisella säällä ruuna oli juoksutettavana samaan aikaan kuin muutama muu poni oli treenailemassa tuleviin estekisoihin. Sää oli melko tuulinen ja yhtäkkinen, voimakas tuulenpuuska tempaisi pihalle jääneen kisapuffettime telttakatoksen ilmaan. Kentällä herkkäsieluisemmat ponit ryntäsivät samantein täyttä laukkaa kentän toiseen päähän, mutta arvatkaapas mitä 3v nuorukaisemme teki. Meidän Nallekarhumme katseli korvat sivulle kallistuneena kun telttakatos pamahti kentän aitoihin, hetken sitä katseltuaan totesi sen vaarattomaksi ja jatkoi matkaansa sen kummempia hötkyilemättä. Olinkin ihan vakuuttunut että tästä tulisi loistava tuntiponi aremmille ratsastajille, mutta tiukan keskustelun Reetan kanssa käytyäni jouduin myöntymään ponin myyntiin. Haikein mielin katselimme tänään aamulla kun Nalle käveli rauhallisesti hevoskoppiin ja matkusti uuden omistajansa, Dobbyn, kanssa tulevaan kotiinsa.

Heti Nallen lähdön jälkeen oli kiire hyvästelemään toista tänään uuteen kotiin matkustavaa ponivarsaa. Kulman Aprillin eli "Pikku-Lillin" hyvästeleminen oli minulle itselleni kaikista vaikeinta. Olin luullut että tämän kultakimpaleen saan pitää itselläni, olihan sen emä Kulman Marble ja isä Downhill Loreno! Oli siis suorastaan rikollista myydä tälläinen varsa, mutta jälleen budjettivartijamme Reetta pakotti minut tekemään sen. Aprilli ehti kyllä jo vuoden aikana näyttää meille, millainen diiva siitä tulevaisuudessa kasvaisi. Ennenkaikkea se nautti esiintymisestä ja teki kaiken oman päänsä mukaan, ei Lilliä auttanut käydä komentelemaan tai neuvomaan - kyllä neiti itse tiesi parhaiten. Tänäänkin kunnon itkut saatiin aikaiseksi kun ponin uusi omistaja Sinnu tuli tammaa hakemaan, Lilli tanssi tallipihalle niin upean kevyesti ja elegantisti. Sen jälkeen tamma kieltäytyi menemästä koppiin vaikka sitä kuinka siinä hoputeltiin. Lopulta kun mietimme mitäs nyt tehdään, heilautti Lilli päänsä ylös ja tepsutteli koppiin - niin kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään. Halusi neiti vain näyttää että häntähän ei komennella.

Huomenna olisi vuorossa sitten ihana Myrsky. Myrskystä piti tulla ihan alunperin tallimme seuraava jalostusori, mutta kun sen suvussa vaikuttava Cobart (Lorenon isä) löytyi jo lähes kaikkien kasvattiemme suvuista, ajattelin että pakkohan meidän olisi vähän erilaisia sukulinjoja talliimme saada. Myrsky hyppäsi mielellään joten ajattelimme siitä ehdottomasti tulevan esteponi, mutta menipä poni perimään isältään mielettömät liikkeetkin ja ripauksen rohkeutta. Voisiko siis parempaa kenttäponia olla kuin mielellään hyppäävä, rohkea, hyväliikkeinen ori? No, aika näyttää kuinka yhteistyö Myrskykn ja uuden omistajan välillä lähtee sujumaan ja pääseekö nuorukainen ne kenttäradat valloittamaan.

Lohdutukseksi tämän kolmikon menettämisestä olemme jo vähän kaavailleet uusia varsoja. Tammapula meillä vain on huutava, etenkin kun syksyn tunneilla tarvitaan käyttöön kaikki tuntiponimme ja kisakuntokin tammoilla on nyt niin kohdillaan ettei viitsisi niitä varsottaa. Mutta viimeistään sitten kun Nori-tamma siirtyy eläkkeelle tuntihommista on meillä sopiva emäehdokas tiedossa :)