lauantai 23. tammikuuta 2010

Tammikuun henkilö

Jotta blogiin saataisiin hiukan vaihtelua haastatellaan joka kuukausi jotakin onnekasta tallilaista kiperillä kysymyksillä. Ensimmäisenä piinapenkkiin kutsuttiin tallin omistaja Lotta, joka pääsee näyttämään tallitytöille mallia.

1. Olitko nuorena perinteinen heppatyttö?
Taisin olla. *naur*. Roikuin tallilla iltamyöhään, olin innoissani jos sain hakea kaviokoukun isomalle hoitajatytölle ja seurasin kentän laidalla ratsastustunteja silmä kovana vaikka vettä olisi satanut taivaan täydeltä.

2. Kerro jotain Ratsastusurasi alkuvaiheista
Kävin kuusivuotiaasta asti tunneilla Korajärven Ratsastuskeskuksessa kunnes kaksitoistavuotiaana sain oman ponin. Ponin nimi oli Maxor, se oli hyvin pirteä ja vauhdikas poni (aivan kuin Katajakulmassa nykyään asusteleva Topi!). Olin melko huimapäinen ratsastaja enkä arastellut harjoitella vikellystä, laukkaratsastusta tai esteiden hyppäämistä ilman satulaa. Maxorin kanssa pääsiin ponivalmennusrenkaaseen ja sen kautta kilparadoille. En ollut kovin kummoinen ratsastaja, vaan usein kilpailuissa minut hylättiin tippumisen tai väärän radan takia. Olin kuitenkin tosi sitkeä ja kyllä se sitten lopunviimein tuotti tulosta.

3. Miten päädyit tallin omistajaksi?
Olin ihan pikkutytöstä asti haaveillut omasta tallista ja opiskeluaikoina tein paljon viikonlopputöitä hevostalleilla. Koulut käytyäni olin muutaman vuoden töissä eräällä kilpatallilla ja siellä päätin että jonain päivänä minäkin omistan oman tallin. Kun omalta kotikunnaltani, Korajärveltä tuli huonokuntoinen hevostila myyntiin pilkkahinnalla oli pakko tarttua toimeen - ja tadaa, olin hevostilallinen mutta totaalisen köyhä.

4. Mikä oman tallin pidossa on parasta ja tylsintä?
Parasta on ehdottomasti se että se on oma talli. Omassa tallissa voi hoitaa asiat omalla tavallaan, juuri niinkuin ne itse parhaaksi näkee. Parhaaksi asiaksi luen myös ratsastuksen, kun hevosia on kaksikymmentä riittää aina ratsastettavaa. Tylsintä asiaa on vaikea nimetä, tykkään kaikesta aina ratsastuksesta tuntienpitoon ja tallihommiin. No, karsinoiden siivous joskus kyllästyttää samoin kuin erinäiset paperiasiat, mutta kun niihin on tarjolla apua ei hommia kasaudu liiaksi.

5. Miksi valitsit kasvatettavaksi New forest-ponin?
Olen itse aina ollut pienikokoinen ja juuri passeli ponien selkäänjoten ponirotu tuntui hyvin luonnolliselta vaihtoehdolta. NF-ponit ovat myös hyvin monipuolisia, niillä voi hypätä, mennä koulua, ajaa valjakkoa, ne sopivat ratsastuskouluun tai kovan luokan kilpaponeiksi joten tälläisille poneille on aina kysyntää. Yksi painavista syistä oli varmasti myös se kun oman tilan ostin, omistin hienosukuisen ja rakenteisen NF-ponitamman jolla kasvatuksen aloittaminen tuntui luontevalta.

6. Minkälainen on unelmiesi hevonen?
Unelmien hevonen, kamalan vaikea kysymys. Jos pitäisi listata ominaisuuksia unelmien hevoselta olisi se siro ja melko tempperamenttinen ratsu. Ei hullu, vain sopivasti tempperamentikas. Sillä olisi myös paljon kapasiteettiä esteille ja jonkin verran kilpailukokemusta. Unelmahepan kriteereitä omistamistani hevosistani vastaavat parhaiten varmaankin tilastoruuna Gretito, puoliverinen Koivulehdon Marta ja nyffi Barona. Vaikka kaikki ne omat hepat jollain tapaa ovat niitä unelmaheppoja.

7. Paras hevonen jolla olet ratsastanut?
Apua, taas kamalan vaikea kysymys! Tällä hetkellä tulee mieleen Koivulehdon Marta, vaikka tamma on vasta nuori, sen selässä tulee mieletön fiilis. Tuloksiltaan jos parasta hevosta haetaan on se varmaankin ruotsalaisruuna Brammedura SWE jolla ratsastin opiskeluaikoina ollessani kilpatallilla töissä. Ruuna oli hypännyt kansainvälisissäkin kisoissa jopa 150cm luokkia!

8. Olet viime aikoina kunnostautunut kilparatsastuksessa, mitä tavoitteita sinulla on tälle vuodelle?
Tavoitteitahan löytyy paljon, saa nähdä mitä niistä onnistun toteuttamaan... Ensisijaisena tavoitteena on pitää kaikki kisahevoseni (Drowsy, Yess, Marta, Tito, Houdini) kilpailukunnossa. Toisena tavoitteena haluan saada Drowsyn ja Yessin kanssa kokemusta 130cm-esteradoilta, ja saavuttaa Martan kanssa hyviä tuloksia kymmenen senttiä alemmalla tasolla. Tarkoituksena on päästä tulevana kesänä kiertämään vähän isompiakin kisoja ja saada niistä kokemusta ja rutiinia. Myös eka puoliverikasvatti KK Classico tulee tänä vuonna ratsutusikään, joten eräänlainen tavoite on tehdä siitä kelpo ratsu :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti